On aikoihin eletty!
Urheilu voittaa ihmisjärjen,
taittaa humanismin herkän versovan kärjen!
Valkea, viaton totuus lakaistaan punaisen maton alle
ja poljetaan lyttyyn.
Selitykset valuvat pitkin rasvaista Pekingin ankan selkää.
Ulkokultaisuuden suomut valuvat tahmaisina silmille.
Ihmisoikeuksista höpöttäviä katsotaan oudosti.
Niiden kielen väri on väärä. Ne vievät mielenrauhan.
Rehellinen väri ei käy, ainut virallinen on ruskea.
Ruskea on IN.
Pakkomyydyt digipoksit kytketään.
Olympian sotilaat käyvät taistoon
maittensa kunnian puolesta,
lippujen liehuessa, kansallislaulujen pauhatessa.
Pasuunoitten jyly peittää alleen tuskan huudon.
Orjatyöllä rakennetulla kentällä heittävät,
jaloimmista jaloimmat totuutta keihäällä, kiekolla, ties millä;
saadakseen kunniaa, mainetta ja mammonaa.
Juoksijat pinttelevät totuutta pakoon!
Sen yli hypitään, loikitaan, soudetaan, uidaan ja nyrkkeillään.
Itketään yhdessä, kun Suomi saa mitalin.
Maammelaulun soidessa.
Tiibettiläiseen vaginaan kaadetaan steariinia,
ettei synny lisää mielenosoittajia.
YLEn urheilutoimittaja soittaa Porilaisten marssin.
Pellenpukuihin sonnustautunut apinalauma
taputtaa suoritukselle hillitysti aitiosta jota
vartio erikoisosaston erikoisosasto.
Siniristilippu roikkuu velttona häpeästä.
Seinän takana, kadun toisella puolella,
pujoo koppalakki sähköjohtoa resupekan siittimeen
saadakseen petturin sanan viattomalta paskalta.
Saadakseen uuden, eheän resupekan,
jolle työntää uppokuumennin peräsuoleeen.
Saadakseen uuden, eheän resupekan.
Saadakseen uuden, eheän resupekan.
Saadakseen uuden, eheän resupekan.
Saadakseen uuden, eheän resupekan.
Ministeri aitiossa ei tule tietämään koskaan
mille suolessa palanut paska haisee.
Mutta tunnustus tulee. Eläköön totuus!
Kommentit