Huu, huu.
Kuuluu tuttu ääni läpi wanhan pääni,
raikuu koko Lapin lääni lempee.
Aamu tänään sille työlle herkkä sekä hempee.
Lapinpöllö siellä viekas,
kiertää honkaa, pöllöneitoo vonkaa rietas.
Saamahommii urkkii, oksan takaa senssejänsä kurkkii.
On naimatöissä tänään pöllöväki. Jokainen sen näki.
Hu, h u u?
Huhuu toinen vieno ääni kysyvästi, sävy hieno:
Meinaatkos sä pysyvästi että,
saman lähteen vettä tästä lähin juomme,
sitö nokassa myös lapsillekin tuomme?
Huu, huu-huu, huu, huu-huu-huu.
Mut voiko teiti morsiota saada kun ujo noinkin on
ja arka, takana vain puunsa lymyy? Ukko parka.
Rietasteluun ala en, mut muuten vastaan: Kyllä
Pian häihin aletaan ja wiinaa kurkkuun valetaan,
puuttuu enää vihkihommiin pappikäki.
Se näissä kevään ensihäissään ympär'päissään
käissään sormus, auki housunnappi retee,
kukkuu wiinaa nokan eteen.
Kun loppuu siltä vihdoin happi, kiehuu pöllösulhon sappi.
Kiskoo höyheniä päästään neidon appi.
Melkoinen on tämä sakki, wiinalle vain kaikki hakki,
tuolla vinos' lakki, tuolla oksennettu juhlatakki,
puoliks' purtu nakki sekä kiljupakki kumollansa.
Nurkas' tuoksuu kakkimakki.
Puuttuu enää haukkumasta koiran rakki.
Kommentit