Mörkö nousee pystyyn jousen lailla maasta,
meidän mummon karjahaasta.
Itseänsä rystyyn puree, väliin wanhaa purkkaa.
Kurkkaa kissankelloon; viittä vailla viittä.
Riittää - pistää nuotin talteen selloon.
Laskee heinänkorteen pissan.
Sellon ripustaapi koiranputkiorteen.
Wenyttelee, vanuttelee, veryttelee, heryttelee,
liruttelee, itseänsä viruttelee.
Raapii nilkkaa, kuukkelia pilkkaa.
Asettelee hilkkaa kiireen vilkkaa.
Litkii kotvan vesitilkkaa pientä.
Morjestaapi mustesientä.
Silkkaa onneansa,
vaskitiukuu kilkkaa.
Ruokapöytään muuten soljuvasti liukuu,
hiukan nilkkaa.
Laittaa käden nenän nystyyn - nuuhkii,
sormi pystyyn, pihvi varmaan muree.
Vatsa huokaa, ruokaa suokaa,
loppuis' nälkä multa mörkökulta.
Tuumii tätä pihvibuumii:
Joudun yksin koko pihvin syömään.
Kellekkään nyt sitä ala myömään,
otan kumpaisenkin palan.
Enkä ala sureemaan onko kypsä toinen puoli nuree.
heti puremaan ma sitä alan.
Nielen joka palan.
Kommentit