Joskus aikaan ihanaisen autereisen huomenkoin,
aamuruskon paljastaissa uuden päivän viattoman hävyn,
sekaan varesparvi warhan,
aamulla jo liihottaa, silmät hankeen siihottaa,
suuntaan Pässirovan porotarhan.
Säikkyy kurre liihotusta pudottaen kävyn.
On varmaan kätkä siellä tehnyt kaadon
ja hoksannut sen raadon joku harmaanuttu.
Heti kiertämään on pantu juttu.
Paikan päällä sakki hokaa, tuli tehtyy mokaa.
Liian suureen ääneen koolle kutsu.
Korppi tääl' jo ruhoo sorkkii,
esittääpi suurta pomoo, tokkii nokka kaulan juurta.
Kuokkii kalmopoloo, hyvin sillä pelaa pokka.
Kuukkeleita pariskunta - ukkeli ja akkeli,
toisillensa silmää iskee sitten nokan lonkkaan.
Värjää lunta. Korppia ne härnää.
Partta varesten siin' lumen päältä johtaa,
Wanha-Hilkku - jalka nilkku.
Päästä toiseen hankee tarpoo, arpoo paistii
manailee ja aistii herkun, löydön serkun.
Koputtelee ohtaa.
Katsoo pitkin nokan vartta,
päässä selvä ruhokartta.
Tuosta meille, tuosta teille,
tämä roipe vielä teille - loput kaikki meille
Mut' metsäst' mönkii tumma piru,
tassuttelee hangen kantta,
ärjyy että sydän värjyy:
Hiiten siitä paskalinnnut!
Minä eturuokaa syömään alan vasta.
Wielä rykäsee ja haaskaa itsehensä nykäsee.
Kaikkoo parvi, päässä harmi:
Lemmon Ahma-Jaska, täysi paska.
Kommentit