1308942.jpg
1365084.jpg
1308941.jpg

On tässä esille tyystin joutava tunturin laulu,

yhdellä nuotilla maalattu talvinen taulu.
Sen laati suden ja koirun tiimi.
vartoen kurussa tiuhaa purkua,
kun urkuja lounas ulwotti,
jänkien hyisiä öisiä selkiä pitkin.
Se suojassa valvotti.
Tyhjiä sanoja runosta yöllä, hiiteen ma kitkin työllä.

Siis vähin elein, verkkaisin laahaavin vedoin,
lyhyin, kevyin sanoin, muistiin haalattu,
tämä hauras mitätön riimi.
Tää pienen pieni loru kuin kiteinen luminen koru.
Kai siitä nyt tulee toru ja nousee mierossa poru.
~~:~~
On hento se veisu - ääni mi huulilta karkaa.
Korkeella silti lento ja loppuun saakka ento.
Sanoiltaan rento, juoneltaan vento
kuin poron keisu - vemmeltä vailla. Ilman ommelta.
Tuo itkuinen virsi.

Hehkuva pilkottu hirsi; värisevät herkät huulet.
Pillahtaa itku, silmiä hiertää savun kitku.
Herahtaa litku nurkasta silmän,
virraksi uomissa kasvojen lirahtaa.

Tunne pahaksi oloksi muuttuu,
kirpoo kiukun parku karkuun purkuun.

Joiku kurun seinistä kaikuna moikuu,
luonnon rauhaan se sointuu,
kertyvään tykkyyn voipuu,
Tievan poveen taintuu.

Sielu taipuu - uneen vaipuu.

1067890.jpg