Tänään ei voi mennä länään;
jäljel' yöst' vain ohut tumma häivän häivä.
Kas päivä yön kun tänään voittaa.
sen loukkoon kellistää, sellistään ei päästä valoon,
heräilevän luonnon joukkoon.
Koittaa kevään parhain päivä!
Kautta taivaanpiirein - tähtitarhain,
soittaa luonto,
alkaa työn jo aamunkoissa varhain,
vaipuu mörön syliin synkät kuvat uniharhain.
Vääntyy hymyyn huuli jörön uroon.
katseen siirtyessä solisevaan puroon.
Se taika parhain päivänsäteen.
Jää elinvoima, ilo, elo, onni - autuus käteen.
Ei kukaan ala tänään ränään eikä manaan,
tartu pahaan sanaan, ei laita kättä tanaan vasten.
Antaa valon tulla, yhtyy leikkiin häliseväin lasten.
Kehrää kultaista vain kylä vartoo,
maalla matkaa tullut tasan puolet tehtyy
nyt joka päivä päivää jatkaa, yö vain ehtyy,
Erkkiin loppuu.
Siit' alkaa tuokio, ei enää mitään hoppuu.
Aika ajaton ja rajaton, tovi valon,
ikuiselta tuntuvan.
Kuusi kertaa kymmenen ja vielä kuusi,
yötönt' päivää ihmisillä elon tiellä jälleen eessä.
Kommentit