Maaliskuu jo alkaa ehtyyn,
hukka-runtti pahas liris'
jos ei hommaa saakkaa tehtyy.
Sitä varpulinnut keskenänsä pusikossa eilen hiris'.
Perillisest' ei tietoo, tolkkuu,
morsiinkin viel' juoksee mieroo, jänkää jolkkuu.
Ihmekö jos hukka-runtti katseleepi kieroon.
Omatunto kolkkuu.
Päällä vastuu hukkasuvun.
Pitäs astuu, vaikka kastuu tällä purkusäällä.
Sääli uuden puvun. Surku.
Riiaamista pohtii hukka
jolkkaa vaaraa, miettii tuoksuu naaraan.
Jostain tuuli sitä tuo, ahne kuono juo ja ahmii,
mielessäns' jo neitoo kupeist' kiimas' kahmii.
Kas tuollako se neito - vaaran lailla uroo vailla,
kierroksessa kuumaa kehää kiertää,
vaisto vahva lisääntymään hiertää,
tieltään nälän, pelon, janon siirtää.
Tipat hankeen reittii piirtää.
Siihen tolaan saapuu hukka.
Suuta tuikkaa, nuolee pieltä huulen, maistaa kieltä
sekä muuta paikkaa sieltä. Alla tuulen.
Näyttää ettei kisas' enää mitään mieltä.
Pari leikkii, laukkoo, haukkoo, pelaa lemmen kieltä,
kaatuu pikkupuita tieltä sieltä täältä.
Jo näyttää homma hukkaparin häältä.
Wiimoin uupuu neito riekkuun. Leikki valmis. Riitti raju.
Lempeän luo katseen hukkaan:
Tule vain jos haluut vielä, häntäkään ei ole tiellä,
käännän sivuun,
että varmaan täyttää saat sä oman armaan.
Mulle rakkautesi näyttää.
Porteil' paratiisin käyttää.
Kommentit