Porstuan porttailta 23.022008 08:02:19
Öisen tuiskun jälkeen herään,
riepuja ylleni hamuun,
porstuan kautta portaille kamuun,
askelman astun,
varpaista kastun sulavaan lumeen.
Silmiini tuttua näkymää perään.
Palaan takaisin öiseen uneen.
Perustan pohtimaan miehisen raadin,
laskelman laadin
ja luutaa käteeni heti tuotavaksi vaadin.
Tempaan loukosta kiehisen,
kaidetta sillä pyyhkäisen.
Poissa - poissa eilinen musta metsä.
Tyystin nyt tyvene hetki.
Alkoi ehtoolla mahtava kuuro,
tiheä puuro, sakea purku.
Otti luonto käteen puuterihuiskun,
antoi wäkevän kylmän lumisen muiskun.
Sihinän, kihinän, pihinän,
keralla koillisen mahtavan tuulipään,
toi hyiseltä mereltä kuiskun.
Keskeltä jään.
Voimalla soitteli heviä ilmaston jyleä urku.
Piiskasi jänkää, puustoa länää - vähänläntää,
vaivasi kairaa, kairasi mielen apea surku,
kun nukkumaan pisti.
Vasta koituvaan aamuun hellitti pyry,
alkoi kuulua aurojen jyry.
Kommentit