SUSi iNiMiSEKSi JA iNiMiNEN SUDEKSi 13. Luku
1265430.jpg

Jamanon  johdolla susilauma  siirtyi sisälle  kämppään.
Riđhhu-Eđeléi näkyi juttelevan Rudolfin kanssa takan
loisteessa.  Molemmat kääntyivät katsomaan tulijoita,
mutta eivät kiinnittäneet sen kummenpaa huomioita.

Jatkoivat kahdestaan, hörppivät kuksistaan jotakin,
vuolivat kuivalihalastuja  siinä jutellessaan. Rudolfin
kasvot loistivat.  Jotenkin niissä tuntui olevan sellai-
nen palo  jonka vain kyltymätön tiedonjano saa aika-
seksi.  Ajuni  ja Orka,  nuorimmat susinaarat  jäivät
valmiusasentoon uksen kahtapuolta.

Takasta hohkava lämpö  alkoi sulattaa susien
naamaan  huurtunutta  hilehuntua.  Savunhaju
jota sudet ensisijaisesti karttoivat, kutkutti
somasti kirsua.

Jamano, Savane ja Ani-Opoi siirtyivät peremmälle
ja  kiertelivät  muutaman  kerran alallaan,  kunnes
osuivat  oikeaan kohtaan.  Laskeutuivat  maaten ja
alkoivat seuraamaan tapahtumia.

Lopulta  Riđhhu-Eđeléi taputti Rudolfia olkapäälle.
Kehotti riisumaan perperin, kun näkyi alkavan mies
jo sulaa.  Nousi sitten  ja siirtyi jykevä kelopöydän
luo jossa oli jos jonkinlaista ruokatavaraa  ja moni-
asta vermettä ja kalua, pussia ja pussukkaa.

Otti sitten punaisilla  helmillä kirjotun nahkapussin,
sieltä hyppysellisen jotakin sekä kurkottui nakkaa-
maan sen liekkeihin.  Pieni kahahdus kävi, liekki kir-
kastui hetkiseksi ja savua tupsahti pirttiin.

Se oli makean raskasta, se vaikutti lähes heti.
Kuin olisi vaipunut  ádjagakseen - unen ja val-
veen rajatilaan.

Riđhhu-Eđeléi kohotti  hieman kasvojaan,
katsahti Rudolffiin ja sitten Ani-Opoihin:


Ajattelin kertoa teille oman näkemykseni tästä
savotasta jota meikäläinen  ikään kuin työkseen
puuhastelee.  Siksi sinä Rudolf  olet täällä sekä
samoin sinä Ani-Opoi.

Ei teitä mikään kohtalo tänne tuonut,  ei sinnepäinkään.
Kyllä se minä olin joka annoin esi-isilleni tehtäväksi en-
sin etsiä ja kuulostella  ja sitten hieman testailla teitä
samalla kun ohjailevat pikkuhiljaa tänne.
Että se siitä kohtalosta ja Kohtalosta...


Šamanismista  on niin paljon kaikenlaista juorua
ja luuloa  ilmassa,  että itseasiassa  tuntuu kuin
koko asia on menettänyt  sen merkityksen joka
sillä on ollut ikiaikaisen inimisen kehityksen his-
toriassa...

Minulle on kertynyt vuosia toinen toisensa päälle.
Olen huomannut  että nykypäivän  šamaaniksi voi
opiskella kurssilla. Kansanopistossa tai muussa...

Ehkäpä jonain päivänä  joku keksii  rahaa tehdäkseen
suorastaan ammatillisen koulun valtion tukineen. Sel-
laisen  josta 
valmistuu  šamaaneja  NONSTOP-peri-
aattella...


Meidän työssämme  ja riiteissämme käyttämiä
vermeitä voi tilata internet-kaupustelijoilta.
Kaikki tehdään samassa tehtaassa ilman mitään
arvonantoa. Että minua sitten pistää wihaksi tä-
šamanismin muotiasiaksi vääntäminen.

Tästä puhutaan myöhemmissä palawereissa yksityis-
kohtaisemmnin,  mutta  nyt me  teemme  aikamatkan
kauas, kauas inimisen menneisyyteen.


Vuosituhansien ajan on polvelta polvelle jatkunut
tiedon  kiertokulku.  Aina wanhemmalta  nuorem-
malle suullisesti.  Kymmenien tuhansien leirinuoti-
oiden loimussa. Savun hajussa. Taivaan ollessa
kattona ja koko Äiti maan lattiana.

Jo tuhansia wuosia  sitten esi-isämme  oiwalsivat - sen
ajan maailman parhaat käytettävissä olevat aivot, että
šamanismi mahdollistaa vertauskuvallisen  ajattelun ja
sitä kautta  aivojen kehittymisen.  Se oli  oiwallus joka
muuttui sittemmin tiedoksi. Tutkituksi tiedoksi.
Koetuksi tiedoksi...

Niin se vaan  on ystäväni,  leirinuotion ääressä
harjoitettu šamanismi auttoi ja käynnisti aivo-
jen kehittymisen tähän tolaan mikä nyt on...

Esi-esi.................esi-esi-isiemme kehittämät inimiskunnan
vanhim
mat rituaalit ovat nykyisin meditaationa tunnetun
kal
taista keskittymistä.

Nykytiede  myöntää,  tosin  pitkällisen  tutkimuksen
jälkeen vasta,  että rituaalinen keskittyminen kehit-
tää työmuistia,   joka mahdollistaa vertauskuvallisen
ajattelun.  Se taas puolestaan antaa mahdollisuuden
käsitellä kaikkea  havaittavaa tietoa  tyystin uudella
tavalla.  Sen minkä me  šamaanit olemme tienneet jo
vuosituhansien ajan...

Vain muutama  kymmenentuhatta  vuotta sitten
alkanut selvästi korkeamman  tason symbolismi
näkyy nykyisin esiin kaivetussa  tahi löydetyssä
arkeologisessa aineistossa laajalti yleistyneenä.
Siinä selvittelyssä mihin tutkijat panostavat.

Löydettyjen aineistojen ja havaintojen perusteella
tehdyt johtopäätökset  vahvistavat  asian selvittä-
mistä.  Sitä voidaan siis pitää nykyisen inimiskunnan
kehityksen yhtenä kulminaatiopisteenä...

Vuosituhansien ajan  me šamaanit olemme  jo tienneet
ja siirtäneet tietomme eteenpäin seuraaville sukupol-
ville tarinoita  kertomalla.  Joka sukupolvi  eteenpäin,
yhä tietämykseltään rikkaampana...

Me olemme tienneet  kauan ennen  tiedemiehiä ja
tutkijoita että aivot ovat yksi inimisen kehityksen
salaisuus, pesäke, ydin, älyn ja tiedon kehto.

Me tiesimme jo ammoin että parhaiten menestyvät
ne, joiden aivot ovat alttiimpia rituaalisen keskitty-
misen vaikutuksille.  Me tiesimme että vain tällä ta-
voin ajattelukyky kehittyy vuosituhansien  saatossa
siksi millä tasolla se nyt on...

Suurimmalla osalla  heimolaisistamme oli muinoin
samat edellytykset,  mutta ei aikaa  eikä voimia.
Meihin šamaaneihin nähden,  jotka olimme omak-
suneet jo käsityksen ajattelun  mahtavasta val-
tavasta voimasta, elämä useimmilla lajitovereis-
tamme oli hyvin ankaraa...

Heidän aikansa ja  voimansa eivät yksinkertaisesti
riittäneet leiritulen ääressä rituaaliseen keskitty-
miseen tarpeeksi...


Šamaani Riđhhu-Eđeléi  (Myrskytuulen Susi)  vaikeni.
Katseli takassa leimuavaa tulta. Laski wanhan miehen
ryppyiset kasvot käsiinsä nojalleen.

Orka, susinaaraista pienin, siirtyi verkkaan
porontaljoista  kasattujen  makuuksien  liki
ja alkoi  hännällä  kumuttaa  Riđhhu-Eđeléin
rumpua.  Ilma huoneessa liikahti,  liekit hul-
mahtivat.  Šamaani kohotti  päänsä  ja pyysi
Rudolfia tuomaan kuksallisen vettä.

Sitten hän nousi ja sanoi että, tämä nyt tällä kertaa.
Minä olen jo wanha mies ja ikiaikaisen tiedon kaivelu
väsyttää minua kovasti.  Aletaan tässä  vaan taloksi
ja eloksi nyt...

Poromiehille  minä olen maksanut  kullassa ja hyvin,
että ne pitävät meidän ylöspidossa. Liiemmalti ute-
lematta.  Minä jatkan  tätä tarinaa  sitten  kun aika
on,  en päivääkään aikasemmin,  en päivääkään myö-
hemmin.


Ani-Opoi siis elää  ja näyttääpä  Rudolfkin  elävän yhä.
Jos kerran Ukko ylijumala suo, niin miksei siis
Riđhhu-
Eđeléi
kin,   joten taas  seuraa hyvin  erikoista  jatkoa
tästä eteenpäin tällä osastolla.

1067890.jpg   
Warhemmat osat löytyvät tuosta OIKEALTA! >>>>