Sielussa nään jo vuolteen ankaran voiman,
joka rantaan antaa iskun roiman, sellaisen tällin;
oivan, kuruissa raikuen soivan.
Kyljissä tunturein kevättä kaikuen, elämää haikuen.
Lyöden talvelta ällin.
Jäisten telien ryskyvä yty, pauke ja jyty,
kosken niskalla tora ja kyty - minä ensin,
tuosta lasken - seuraa kuohuva tappelun ryty.
Wäkevä on jäiden lähdön mahti,
pontta uhkuva vuolas puhti.
Loikkaa rannalle hädissään Ahti,
valta karannut häneltä alta.
Vielä eho on keho, mutta puuttuu teho,
se murtuvan jään voima ja ponsi.
Kapuaa perässä raivokas hyöky;
kastelee ukon hyytävä ryöppy.
Hiisi wanha näin lyöty. Virka alta syöty, lomalle pantu,
koti myöty ja tasattu mantu Ahtolan länään.
Siitä kertoo tuorein uutinen tänään.
Laantuu lopulta jäiden jahti, aukenee lahti,
sortuu pyörteiseen nivaan lahonnut hahti.
Törmällä seisoo punainen luhti.
Sen parvelle asettuu tuhti, viralta pantu veden vahti,
juomanaan ihmisten sahti.
Yhä kiihottaa virtaavan kymin kiihkeä tahti.
Sen voima roima, yhä korvissa soiva.
joka rantaan antaa iskun roiman, sellaisen tällin;
oivan, kuruissa raikuen soivan.
Kyljissä tunturein kevättä kaikuen, elämää haikuen.
Lyöden talvelta ällin.
Jäisten telien ryskyvä yty, pauke ja jyty,
kosken niskalla tora ja kyty - minä ensin,
tuosta lasken - seuraa kuohuva tappelun ryty.
Wäkevä on jäiden lähdön mahti,
pontta uhkuva vuolas puhti.
Loikkaa rannalle hädissään Ahti,
valta karannut häneltä alta.
Vielä eho on keho, mutta puuttuu teho,
se murtuvan jään voima ja ponsi.
Kapuaa perässä raivokas hyöky;
kastelee ukon hyytävä ryöppy.
Hiisi wanha näin lyöty. Virka alta syöty, lomalle pantu,
koti myöty ja tasattu mantu Ahtolan länään.
Siitä kertoo tuorein uutinen tänään.
Laantuu lopulta jäiden jahti, aukenee lahti,
sortuu pyörteiseen nivaan lahonnut hahti.
Törmällä seisoo punainen luhti.
Sen parvelle asettuu tuhti, viralta pantu veden vahti,
juomanaan ihmisten sahti.
Yhä kiihottaa virtaavan kymin kiihkeä tahti.
Sen voima roima, yhä korvissa soiva.
Kommentit