1118934.jpg

Joku kauhistelee jo tätä alkua  vaikka tässä nyt
mitään niin erikoista ole. Jokuhan tämän kuiten-
kin joutuu tekemään joka kerta kun poro kemp-
sautetaan nurin, lasketaan veret, hoidetaan lah-
taus.

Tietysti  kun sisäelimet erotellaan  muun roippeen
joukosta siinä kädet hiukan sottaantuu.  Mutta jos
maksaa mielii, niin se vaan on homma hoidettava.

Niinpä eilen päivällä aidalla  sitten pitelin käsissäni
tuoretta,  lämmintä ja höyryävää vuonelon maksaa.
Huuhtelin  lumella ylimääräiset veret  ja kääräisin
muoviin.

Sillä siisti. Ajoimma assistenkin kera kotiin.
Tullessa otin Hilkalta pari törppöä kermaa.

Pikemmin se saattasi inimisen  päätä jäädä vaivaamaan
vaikka tuo eilinen uutinen ruåtsien maalta. Siellähän se
aiotaan ottaa jo kertaalleen  salmånellan takia hylätty
100 tonnin erä broileria kierrätykseen.

Tässä uutisherkkua (YLE) valmisruokien ystäville:
"Sata tonnia Kronfågel-ruokatalon pussibroileria
poistettiin kauppojen hyllyiltä,  kun siitä oli pisto-
kokeissa löytynyt  salmonellabakteeria.  Yhtiö on
kuitenkin  aikeissa hävittää  vain sen lihan,  jossa
viimeinen myyntipäivä on ohi. Loput käytetään val-
misruokiin.

Kronfågel-yhtiön  toimitusjohtaja  kertoi Kristian-
stadsbladet-lehdelle, ettei kuluttajilla ole mitään
syytä huoleen.  Liha käsitellään,  ja salmonellabak-
teerit kuolevat  yli  70º lämmössä,  Peter Rasztar
sanoi.

Ruåtsin  elintarvikevirastosta kommentoidaan,  että
lihan kierrätysmenettely on lainmukainen. Ruåtsissa
on viraston mukaan jo tehtykin vastaavaa, joskin se
on ollut harvinaista."

Vain yksi kysymys. Kuka tietää Suomessakin
valmisruoan prosessin ja historian?
walkwolfani.gif

Yön Jää Kaappisessa köllötelleen  maksan nostin
aamutoimien jälkeen leikkuulaudalla pakastimeen
kohmettumaan. Siihen väliin läksimmä assistentin
kera ulkoilemaan hiljaiseen pimeään  räntäsatee-
seen. Lämpötila oli sulan puolella.

Pimeässä hortoilusta ei kovin kummoista kerrottavaa
kerry. Naapurin koiraeläinotus  muutaman kerran ul-
wahteli häkissään. Kai harmissaan, kun ei saanut sikin
sokin umpimähkään lumessa temmertää.

Palattuamme hurautin  kuksallisen kohvetta  ja terotin
odotellessani veitsen. Maksaa leikatessa kannattaa pi-
tää veitsi terässä. Sitä mieluummmin leikkaa maksasta
niitä siivuja kuin peukalosta.

Parissa tunnissa parinaulainen  maksa on jo sopivassa
kohmeessa siivuttaa. (Pieni vaiva, iso etu. Suosittelen
samaa jutskaa muullekkin könttälihalle)

Rautapannu. Levy täysille. Toinen ykköselle ja sille
pata tai kattila valmiiksi tilkalla vettä höystettynä.
Pannulle voita ja kun se poreilee ruskeana, hopulla
maksaviipaleita täyteen yhteen kerrokseen.

Kun on  wiimoinen panulla,  aletaan kääntää ensimmäinen
ja kun wiimeinen on käännetty, lapetaan järjestyksessä
pataan. Tämä toistetaan niin  kauan että kaikki viipaleet
on paistettu.

Paistaminen tässä  asiassa tarkoittaa sitä, että
tulisella  pannulla  ja rasvalla  saadaan  solukko
umpeen  ja mehukkuus  sekä mureus säilymään.
Muutenhan niistä siivuista tulee kengänpohjaa.

Joku tykkää syödä tuollaisenaan, ei siinä mitään.
Suolaa ja pippuria pöytään.  Eskimot ja nenetsit
mättävät  lämpimänä  suoraan teuraalta.  Ilman
suolaa ja pippuria. Ja hyvää näyttää olevan.

Lisäsin pannulle köntän woita  ja pari ruokalusikal-
lista vehnäjauhoja.  Värittelin niitä luomuruskeaan,
huuhtelin  pannun rasvat  ja karanneen  valkuaisen
vedellä pataan, lisäsin sen verran vettä että juuri
ja juuri peittyivät.

Sekaan oiwalliseksi rouhittua mustaa wägevää pippuria,
sekä, kun sattui neiti  Katajanmarja-Pussinen näkösälle
niin rusersin niitä puukon perällä teelusikallisen pataan

Tunti haudutusta pienellä tulella. Sitten TARKiSTiN ja
VARMiSTiN suolan. Wäänsin levyn täysille ynnä kaivoin
kermat esiin. Kippasin kyytiin tarkasti joka pisaran.
Sekoitin hyvin, laskin kannen ja pienensin tulen.

Annan, Annen,  Annin, Anun,  Annikin, Annukan, Annikan,
Annelin ja Annetten  kunniaksi väänsin  puikuloista kuo-
ret hiiteen ja siitä kiehumaan. Otin porkkanaraastetta
sulamaan, jäätyneitä karpaloita kippoon, päälle hinajaa
tippoina ja joka tippaan vielä limeä pisara.

Kun sattui olemaan parsakaalia, niin höyrytinpä
sitäkin pottukattilan päällä vihreäksi kruunuksi.

Sillä aikaa  kun nuo vermeet laittelin,  hautui maksakin
valmiiksi kermahunnussaan.  Joku saattaa nauttia siitä
riisin kera,  oiwallista, sopii kyllä.  Joku waihtaa karpa-
lot puolukkaan, sekin sopii. Joku epöilee kermaa. Sopii,
mutta ei se siitä miksikään muutu. Kermaa pitää olla.

Leipä tuntuu liian wanhalta  keksinnöltä tämän kera.
Ehkä jollekkin  nirppanokalle sallitaan  pala valkeaa
leipää, ettei se märise syödessä. Muut vaan nauttii.

Juomaksi jotakin jaloa. Esim. lähdevettä. Tai wiinaa.
Jos hairahtui  itsenäisyyttä juhlimaan  ja jäi ryypyn
tähteitä,  niin suon ne nyt kernaasti naamaan vedet-
tävän. Huomenna on työpäivä ja räntässade.

REUNAHUOMATUKSiA:
- rautapannu & pata sekä lasta
- poron maksaa, vajaa kilo
- vehnäjauhoja
- hyvänsorttista voita
- karkeeta merisuolaa
- rouhittua, mustaa pippuria
- katajaisia marjoja murskattuna
- pari desia kermaa
- vettä

JÄLKiPELi:
Kestää  pakastaa,  ei ole pakko  syödä kaikkea.
Tämä lienee ollut ihan  arkiruokaa tuppipotuilla
ja puolukkasurvoksella ilman kermaakin, ennen
kuin herrasväki siihen höyrähti ja omi itselleen.

LiKA-, ViKA & PiKKUPYYKKi:
Ei sipulia - ei sinne päinkään, maksa on niin herkkä
kapine. Loukkaantuu herkästi. Sitten sillä vasta ei
teekkään mitään.
Puheet maksan lisäaineista ovat mitä ovat,  kuka
pirulainen jok'ikisen maksan mittaa ja tarkistaa?

Jos tuon soossin valmistaa naaras, kannattaa kiskoa
paidastaan nappi ja pyytää se ompelemaan samalla!

W.A.R.O.i.T.U.S!
Tässä piilee ylensyönnin mahdollisuus.
Saattaa käydä niin,  että vähäosaiset
unehtuu hetkeksi mielestä.
1067890.jpg