Alla kaamoksen synkeimmän viiman,
ajaa kauppias ihmiseen hirveän kiiman.
Se tarrautuu lailla wäkevän liiman,
vaikuttaa muutaman kiiruisan tiiman.
Saa ostamaan tavaran riiman.
Se tyhjää pussit, nollaa tilin,
saa aikaan taseen nolon, aamulla onean olon.
Harmitus täyttää ihmispolon jokaisen kolon.
On massalla kiire, hoppu ja hätä;
kiihtyä laukkaan, hyökätä willinä tavarainkauppaan.
Niiden keskellä viihtyä, hurmasta päihtyä.
singota silmistä onnensa säihkyä.
Täytyy laumassa rynnätä,
tavaraa perätä, kärriinsä kerätä,
rahalla mällätä, kiukuta kassalla.
Kiire-kiire - siitä tää hoppu - tavara loppuu!
Pitää ruuhkassa ympäri hässätä, hermoja rässätä.
Kotona ruualla mässätä, änkyrään ryypätä
Isä-äiti!!!
Ettehän meitä vaan jätä!
Syntyy tiskillä poru, on akoilla kynsissä sama koru,
sama riista, siitä kiista.
Äiti älä periksi anna, huolta kärristä kanna,
minä kyllä pidän siitä puolta!
Nousee vikkelään koppu ja kiihtyy puodeissa laukka,
uupuu lopulta ihmisraukka.
Palaa vihdoinkin roppu. Kaikki on loppu.
Otetaan naukku, kuuluu paukku.
Oikenee koppu.
Ristille lappu:
Tyhmyys on loppu.
Kaikki on tehty - kulutus ehty.
Kommentit