Matkasi outo mierossa, pää kummasti kierossa.
Harre vasten tuulta, purren tiukasti huulta.
Otsalla synkeän jyleät pohtimisrypyt,
kasvoilla ilmeinen apea, ajatus kapea,
synkeä katse, ololtaan tympeä,
uskovan hillitty harras.
Painoi harteilla ikeenä hyytävä marras,
märkä ja pimeä, kolkko, raskas,
kaiken sisäänsä kietova kostea ulo.
Kaukana jossakin hiidessä elämän sulo.
Räntää tuiskutti - väliin vettäkin ruiskutti.
Autoja martainen keli tieltänsä suistutti.
Luonnon voimista muistutti.
Matkasi outo mierossa,
harteilla ikeenä hyytävä marras.
Vielä on kaukana elämän sulo.
Kuukkelin kuukkeli,
oksalta ilkkui ja kulkijaa narras',
kuiskutti, huiskutti,
väitti - on kuulla hopeinen parras.
Sellaista veijari narras'
Varpailla oksalleen tarras',
muistutti - nyt on marras,
puu, tuolla edessä, sen huomassa kota,
liekeissä kypsyvä lihaisa varras.
Sinun martaisen elosi sulo.
Kommentit