On kovin keskeneräinen ja sekapäinen,
nyt wanhan hukan pää,
kun sikeesti mä kiskoin yöllä hirsiä.
Pirtin työllä vähällä itselleni laittaa aioin,
siks' ehtoolla jo varhain, vailla virsiä,
pääni saareen höyhenten mä taioin
Mut' kesken vedon kuulin jonkun ääntävän
ja uksen ripaa varoellen kääntävän.
Ma päältä maton kapusin ja pystyyn hapusin,
varpain hehkuvin yli kylmän raanumaton hiivin,
ohimennen turkkiliivin päälle riivin.
Wanha vaadin siellä sisään majaan pyrki,
sille jyrkät ohjeet laadin, kotiin siitä häädin,
hakaa tiukemmalla säädin.
Kyljen mattoon käänsin ja uutta hirttä väänsin.
Ei tullut pirtti valmis, uni kesken, raukes' taika,
luomi aukes', nälkä laukes.
On suunnitelma vielä keskeneräinen,
mut' yhä alkuperäinen.
Hirret hankaa Höyhensaaren rantaa,
en jaksa niitä valvella ma kantaa.
Yks' kiveräinen, koivupuinen varsi,
siinä piilu kaksiteräinen nyt jäljellä vain on.
Näin meidän kesken,
erään eläväisen lesken.
En sitä hukkaa,
se hyödyttää viel' joskus saattaa susiparkaa arkaa,
harmaatukkaa.
Kommentit