1073432.jpg

Lankee päälle kaamos, luoden tunteen ankeen.
Ajan tuskan päähän tunkee.
Laskee vuomaan valtoimeksi sinenkaavun.
Tunturille hunnun. Luoden unen tunnun.

Huomaan peittyy suuren joen laaja uoma,
unehtuen talven tuomaan hankeen.
Jäinen sade koristelee puskan,
peittää martaan ruskan
Huuru pitsein koristelee kosken partaan.

Uksi kopsuu, lankku narahtaa ja nauraa.
Kurkku karahtaa.
Kätkä - kortto, hiippaillut yöllä kirmuun voro.
Vaimo parahtaa.

On tunne hieman horo, katse molemmilla juro.
Liekkiin yltyy torkon koro. Nokipannuun poro.
Tervaaseen kun sekoittuu -
wahva kahvin tuoksu,
pysähtyy,
ihmisajan juoksu.

Wiime hetkeen syttyy aatos,
lauhtuu hiukan painostava paatos.
Lukemaan ne täytyy mennä.

Ja tuolla huutaa pakkasaamuun akka ukkoo,
tunturista ettoon. Sitten tokkaa:
Haiih! Kermikkä, vuonelo, vuongeli, vaadin ja runo!
Haiih! Tainakka, urakka, kunteus, hirvas ja vuorso!
Tääänne! Maakkanas, kosotus, kesakko, valkko ja nulppo!
Tääänne! Mutsikki, luostakka, rusakka ja musikki!

Tulehan sinäkin kalppinokka!

Haiih! Peurakka, pailakka, kesukka ja maanija!
Haiih!  Kisura, kurtsa, kermi, rautsa, morri ja kusikas!
Tänne-tänne kaskakka, piettiö, kulvakko ja kippa!

1067890.jpg  

vuoma - puuton suo, kätkä - ahma, kortto - kirosana
torko - tervas, kirmu - pyöreä erotusaitaus
etto - erotus. Loput arvauksella!