1084557.jpg

Hukka-rontti, wanhana herneiden ystävänä päätyi
eilen  kaappeja koluttessaan,  kelpuuttamaan lou-
naaksi iän
wanhan
hernetuuvingin.

Maailman toiseksi helpoin ruoka. Kelpo.  Jok'ikinen
osaa laittaa sitä. Jos ei osaa kuolkoon mokoma sit-
ten nälkään.

Wankkurin kesävarastoista löytyi terhakoita keltaisia
herneitä ½ kilon pussi,  niitä juuri,  niitä pyöreitä. Litis-
tetyt ei nyt käy, eikä rouhitut.

Pakastimesta kinusi  lämmittelemään  toinen  puolikas.
Tuusannuuskaksi  jauhettua sianpöystiä.  Jauhatin sen
syksyllä Kariganiemessä Härkösellä. Siellä kun sellai-
nen vekoitin vielä sattui henkissä olemaan.

No kerma puuttui, mutta sitä suostui Hilkka myymään
kaupastaan,  joten eilen illalla  pistin herneet kylmään
veteen likoamaan. Porstuan lattialle.
Näin on tehtävä, jos ei halua käyneitä herneitä.

Ei ne nyt ihan just starttaa ½ vuorokaudessa,  mutta
jos on  tarpeeksi lämmintä,  niin eipä  paljon tarvitse
odottaa.
Makuelämyksen välttämiseksi suosittelen siis viileää
liotusta.
walkwolfani.gif

Aamulla kun heräsin,  liruttelin ylimääräiset vedet
hiiteen. Sen verran jäi että herneet peittyivät sil-
min nähden.  Nostin tulelle.  Kylvin karkeeta meri-
suolaa pari hyppysellistä  ja laiton  kannen päälle.
Aloin valmistelemaan aamiaista.

Kun kattilassa alkoi olla elonmerkkejä, pistin levyn
ykköselle  ja lähimmä assitentin kera haistelemaan
ulkoilmaa.

2-3 tunnin  hauduttaminen tekee  tuuvingin sopivan
muhevaksi, mutta makunsahan se on kullakin.
Sitten sekoitin pari  ruokalusikallista vehnäjauhoja
veteen ja lisäsin  suurusteen siivilän  läpi seokseen.
Maustoin sokerilla (testaa) ja voilla sekä lorhautin
desin kermaa.

No tämä oli valmista jo nyt. Hernemuhennosta.
Hernetuuvinkia.

Mutta tuon massan voi halutessaan laittaa aluvuokiin
ja uuniin +200º ½ tunniksi jos haluaa siihen rapsakan
ruskean kuoren.

Susi joka on perso lihalle teki tästä sörsselistä
Kaisan kaljamien kunniaksi  juhlaeinestä.  Tiristi
pannulla jauhettua sianpöystiä  murusiksi ja se-
koitti tuuviinkiin tasaisesti.

Tietysti suolan ja mustan,  oiwalliseksi rouhitun
pippurin sekoitti jo pannulla pöystiin.
Oiwallisen hyvää tuli. Viimeinen syöjä elää vielä.

Puolukka/karpalosose  on hieman  tiukkaa tämän
kera. No miksei makuelämyksiä halajavalle kyllä.
Mutta punaherukkahyytelönokare kyllä sopii ko-
ristamaan lautasen reunaa.

Ja kyllä  tämän kanssa  on jo  ammoisina aikoina
rukiista nautittu voin kera, vettä tai huitua hör-
päten.

REUNAHUOMATUKSiA:
- kattila 3-4l eli pata sekä kapusta
- ½ kiloa keltaisia herneitä, toki riinpiissitkin käy.
- desilitra kermaa
- 2 rkl vehnäjauhoja
- ohennettua sokeria
- karkeeta merisuolaa
- rouhittua, mustaa pippuria
- vettä
EXTRA
- jauhettua sianlihaa n. naulan verran

JÄLKiPELi:
Kestää vertailun minkä tahansa sörsselin kera.
on ruokasaa ja voi pakastaa.  Annostelukin on-
nistuu siivuina muun liharuoan lisukkeeksi.

LiKA- & PiKKUPYYKKi:
Ei sipulia tukita tähän vaikka olisi  kuolemaan tuomitun
wiimeinen toivomus. Ei millään. Eikä pieretä, voi mennä
huoletta naapuriin iltäpäivävisiitille pikkujoulu-uutisille.

W.A.R.O.i.T.U.S!
Ei sovi ollenkaan inimisille jotka pitävät
hyvästä
koti- ja perinneruoasta.
1067890.jpg