969398.jpg

Liikkumaton ilma;

hiljaisuus - se ääni jota ei voi kuulla.
Pilvien utuna loistava vyö koko koillisen taivaanpiirin yllä,
ilmassa tuntuu ensimmäinen uhka.
Taivaanranta, harmainen tuhka, sadetta entää.

Tänään lyödään veikkaa kun syksy tekee keikkaa
ja luontoa meikkaa.
Vettäkö on vai räntää?
Joko aidoksi lumeksi muuttuu?
Maan alistuneen pesee ja valkaisee.
Luo yllensä mattaisen valon.

Ulkona puuhassa ollaan, lähentyy viisari pelkkää nollaa.
Varpuset pukeneet sadetakkiin ja sydvestiin.
Sade tulossa.
Se tuoksuu jo koiran ulossa vaikka äsken pestiin.

Kaikki odottavat.
Koivut mustina rankoina, lehtensä juurien huomassa.
Varvut joutavat osansa varistaneet.

Neulaset roikkuvat apeina,
päällä kastepisarat jonossa kuin sotilaat.
Odottavat sateen ensimmäistä pisaraa,
joka tipauttaa ne maahan.

Jo sivaltaa vaaran kupeita tuikea wiima
tarttuu puihin kuin liima.
Tunkee elävän sieluun, ytimiin, luihin.
Tuo tullessaan pyryn ja sateen, kesästä kateen.

Valkenee hiljainen ranta
kun lumen vaippainen panta
käärinyt ääret on ikuisen maan.
294946.jpg