Runotorstai aiheen uuden esiin vissiin yöllä pukkas.
Hukka-raato Kessin kairaa yhä laukkaa,
heiluhäntä erää jolkkaa, siankylkee väliin haukkaa,
väliin issessensä tanssii, väliin kelon kanssa polkkaa.
Säkistänsä taljan kiskas' laavun alle viskas',
raanun päälle veti, siinä peti.
Ei yllä sinne netti,
lanka näkymätön petti vaik' mukana on koko setti.
niinpä paitsi aihetta jää aiheetta.
Jatkaa retkee ilman taukohetkee.
Viheltelee pyytä pivoon, sävyyn rivoon.
Koittaa saada lankaan toista tipuu oksan hankaan.
Vailla vipuu, ilman kipuu, lipuu henki pilviin pyyltä.
Hetken pitää olla tyyntä.
Aattelee siel' hukka - luonnon sylis' metsonpoikii,
koppeloita, riekkoloita kiirunoita.
Unissansa niitä kynii, pataan saattelee,
lisää voita, suolan perään nakkelee.
Rikki tämä villasukka.
Luolaansa kun palaa, älymasiinaansa halaa.
Ulvoo salaa, ahmii savulohikalaa. Ilman leivänpalaa.
Uskoa se valaa.
Ynnä toivoa,
kun alkaa susi rustaamaan jo uutta torstairunoa.
Kommentit