Korppi tokkaa konkkaa nokkaa -
lonkkaa poronraadon porkkaa.
Wäliin olan yli kurkkaa,
ettei kukaan valtaa kalmon nurkkaa.
Ruhon sisään sorkkaa,
päätä nostaa, uhkaa serkuillensa kostaa.
Morkkaa jos ne tukkii nokkaa samaan rokkaan.
On puuha rankkaa, raato vankkaa, kun siitä tankkaa.
Niinpä korppi niskaa oikistaa ja varpaat lihaan koukistaa.
Tiukkaan haaskan pintaan liukkaan.
Korppi huolen pitää et' uusi siemen siinä maassa itää.
Musta lintu, turmanlintu, kuolonlintu.
Viisas on, ei viekas niin kuin ketturietas,
mi' aamukävelyllä hoksaa korpin kuusen yllä.
Sanat somat sille laukoo, kehut kovat anhittomat.
Korppi mielissänsä nokkaa vastatakseen aukoo,
pitääksensä samaan syssyyn ruokataukoo.
Eines ketun otsaan kopsaa,
sitten vasta korppi ketun jekun hoksaa.
Loikkaa revon selkään, hännän irti hakkaa.
Puskaan nakkaa ilman tuskaa.
Repo ruuan hylkää, suusta sylkää,
pakoon säntää vailla häntää.
Hiljallensa häpsii räntää.
Musta lintu, turmanlintu, kuolonlintu.
Viisas on, ei viekas niin kuin ketturietas.
Kommentit