935510.jpg

Oinastunut ruska istahtaa

iättömän kammin harmaantuneelle akkunalaudalle,
katsahtaa minuun ja toteaa oneana: Sataakin...
...jos tämä murku jatkuu on huomenna purku...

...se on surku, vielähän tässä olisin vieraissa ollut...

...puista vaan tahtoo lehdet loppua...

...väri mulla kyllä riittäisi...

...siksi tekee perhana mullakin hoppua.

Laitatkos ukuli mustan kanasen punaisten munien päälle,
kahvihammasta kolottaa...

...saattaa nousta myrsky, alkaa soida hyinen urku.

Viiltelee pian mantujas' piiskaava vihuri,
tuiskua pukkaa koillispuhuri,
rantojas' huuhtoo hyytyvä tyrsky,
jäätyy ilmassa pärske, tippuu neuloina niskaasi.

Ai tännekkö meinaat talveksi sijautua?
Tällekkö siljolle asennon laitat?

Ruska jatkaa mielipuolista tarinaansa,
kuuluu hiljaisen metsän sydämestä kuisku;
luoteesta iskee päivän kestävä tuisku.

Näyttää että syksy nousi Eskelisen onnikkaan,
unohti ruskan Kaamaseen.

Vesi tursuaa pannunnokasta hiilille,
katsahdan siihen, vilkaisen akkunaan,
ruska on häipynyt. Tiessään.

Keltainen lehti piirtää leijuen kirskuvan viivan harmaaseen.
Vesi ropisee kammin tuohiseen kattoon.
294946.jpg

kammi - turvemaja
oinastua - väsähtää
murku - sumu
siljo - asuinkenttä