233280.jpg

Sattui muutamana aamuna taas niin, että pysähdyin
kannonnokkaan odottelemaan assistentin ees'otta-
muksia myyrän tai sopulin suhteen. Silläkin onnetto-
malla näyttää tänä syksynä olevan valinnan vaikeuk-
sia inimisten tapaan. Runsauden pula.

Mieleen palautui  muinaiset myytit eri maailmojen,  eri
kansojen kertomina. Jotenkin myytit ovat aina kiehto-
neet mieltäni. Ei niinkään pelkkänä tarinana, vaan usein
sillä ajatuksella, että niissä saattaa piillä viestejä mui-
naisuudesta.

Ei kenenkään erityisesti lähettämänä salasanomana,
vaan ihan vain siksi,  että joku on voinut tulkita ker-
tomusta tahtomattaan tahi tahallisesti väärin.

Ja sitten tällainen asia on jäänyt historiaan ehkäpä
jopa liki tieteellisenä arvona olemaan, voimaan, elä-
mään. Tällaisesta voi olla monenlaisia seurauksia ja
hyvinkin pitkällä ajanjaksolla.

Toki tarinatkin menettelevät,  mutta kun niitä riittävästi
lueksii, niin väistämättä alkaa vallata tunne niiden kaukai-
sesta, muinaisesta, ehkä jopa yhteisestä alkuperästä.
Tähän viittaa mm. v. 1989 ilmestynyt  Mikko Olluksenkin
kirja Väinämöisen juuret. Suosittelen hyvin runsaasti.

194093.jpgPAiKOiLLANNE, VALMiiNA...
Lähtökohta  myyttien tutkimiseen,  ennen kaikkea
niiden
tulkitsemiseen,  on lähes kaikilla tahoilla sa-
manarvoinen.
Ellei kirjoitettua tahi kuvattua doku-
menttia  ole olemas
sa,  taikka  myyttiin  suoranai-
sesti liittyvää arkeologista
materiaalia, niin kaikki
tutkijat,  maallikoista  professo
reihin ovat samalla speku-
laatioviivalla.


Ilman muuta professorit ovat sosiaalisella arvovallallaan
ja ns. oppineisuudellaan vahvempia saamaan myyttien tul-
kinnat (spekulaatiot) ensin esille.  Paremmin esille  ja sit-
temmin helpommin hyväksytyksikin.

Kuten jo edellä mainitsin asialla  on kuitenkin laitansa.
Tietyt reunaehdot rajaavat asiaa, tutkipa ja selittipä
niitä kuka tahansa.

Kun asialla ei ole hengissä  olevaa silminnökijää,  eikä
ilmiö/myytti mahdu matemaattis-luonnontieteellisen,
loogisen todistelun piiriin, niin sillä mittarilla mitaten
kaikki selitykset ja tulkkinnat ovat saman arvoisia.

Voi huoletta sanoa,  että ihmeitä  ei ole,
ei ole ollutkaan koskaan. On vain asioita
joita ei vielä osata selittää.

194093.jpgTiETEEN   JULMA   ALTTARi
Joissakin tapauksissa  joku toinen ajatteleva
taho on  jälkikäteen osoittanut  jonkun myytin
aivan toiseksi paremmalla  argumentoinnillaan.
Olematta  silti itsekkään  varma todistelunsa
oikeellisuudesta.

Mutta onpa vaan samalla herättänyt kiivaan tieteellis-
tunteellisen kohun,  kinan ja  toran aiheesta. Muutama
vuosisata sitten vielä vainotuksi joutumisen uhallakin.

Tässäkin ajassa  jonkun "liki" tieteelliseksi todistellun
myytin ns. harhaoppinen tulkinta  saattaa sysätä uran
kovin  arvaamattomille poluille,  sellaisten syövereiden
imuun jotka johtavat syrjäytymiseen, aliarvostukseen,
vähättelyyn jopa pilkan ja ivan kohteeksi.

Tuossa mielessä tiedemaailma on raaka,
voidaan sanoa, jopa julma.

194093.jpgAHNEUDEN   FiLOSOFiA
Itse asiassa  tämä myytti-ajatus  putkahti esiin
sen johdosta, että kävin vast'ikään "filosofista"
keskus
telua  ahneudesta.  Ahneuden  kuoleman-
synnistä,  sanovat
mustakaavut.

Eipä meillä kovinkaan suurta erimielisyyttä aiheesta ollut,
eikä paljon  vastaanväittämistäkään,  mutta jouduin omaa
näkökulmaani kuitenkin perustelemaan  etäisten myyttien
maailmasta saakka,  koska joskus  varhemmin olin asiaa jo
siltä kantilta akkiloinutja pohtinut. Eloni auvoisina ja aute-
reisina hetkinä. Kuitenkaan mitään ylöspanematta.

Olen useaan  otteeseen jälkikäteen  kyllä kirjoittanut
ahneudesta ja maininnut ja sovittanut sitä mielisairau-
den kategoriaan sen kummemmin perustelematta.
Nyt oli kerrankin tilaisuus selvittää  perusteita pitem-
män kaavan kautta ja mukaan.

194093.jpgONNELASTA   KURJUUDENLAAKSOON
Vaikka olenkin julkipakana, älyämättä sitä lainkaan
hävetä,
  ei se silti  tarkoita etteikö  arvoihini kuulu
myyttien  kun
nioitus.  Jopa  luomiskertomuksenkin.
Omalla tavallaan.


Minun tulkintani vaan poikkeaa  melko radikaalisti
mustakaapujen muinoin uusiksi käsikirjoittamasta
luomismyytistä ja pörhöttää lukijan niskavilloja.

Ja vaikka sillä tuskin nykyinimisen elonmenossa kovinkaan
suurta painoarvoa on, niin silti luomiskertomus toimii luja-
na siteenä, yhdistävänä säikeenä, ihmisen moraaliin, oli se
sitten millainen tahansa jonkun muun mielestä.

Joka tapauksessa lapsena  humeettiin ympätty ns.
totuus pysyy kuin hitsattuna mielessä ja vaikuttaa
käyttäytymis-automaatin tavoin. Aina.
Joka tilantessa.

Moraalissa sinänsä ei ole  mitään moitittavaa,
paitsi jos se on tieten tahtoin muokattu mui-
den tarkoituksia varten.

194093.jpgMYYTTiEN MUOKKAUS JA EDiTOiNTi
Ymmärrän oikeinkin hyvin että yksijumalaisuuden,
Monoteismin, kannattajien omien tarkoitusperien
takia luomisen myyttiä oli  ehdoin tahdoin muokat-
tava.  Kun muinaiset hallitsijat  oivalsivat hallinnan
helpottuvan uskonnon avulla,  sitä yhäkin  muokat-
tiin vielä  sopivammaksi,  myös maisen hallinnon tarkoitus-
periin sopivaksi.


Nakkasivatpa muutamat hallitsijat muinoin oman jumalansa
jänkään ja sijoittivat itsensä turhia kursailematta jumalan-
sa paikalle.

Sehän nyt ei ole maailmassa ensimmäinen kerta.
Eikä varsinkaan mikään ihme.  Myytejä on  muu-
teltu pitkin historiaamme, eeskahtaalle, keksit-
ty jopa kokonaan uusia ja ajettu sisään kuin kär-
mettä pyssyyn, joskus onnistuen, joskus epäon-
nistuen.

Itse olen editoinut muinaista luomisen myyttiä,
luomiskertomusta,  yhä lisääntyvään  ahneuden
ilmentymään perustellen.

Koskapa muussa eläinkunnassa ei ahneutta samassa
muodossa esiinny kuin inimisillä, ainoastaan vaistona
jotakin saman suuntaista toimintaa,  niin hyvin yksin-
kertaisesti, tähän nykygeenitegnologiaan perustuen
epäilen ja samalla väitän, että ahneuden perussyynä
on taannoin tapahtunut geenivirhe  ja sen jalostumi-
nen sattumien summana.

Myyteissä, etenkin luomiskertomuksessa se vastaisi sitä
kohtaa,  sitä hetkeä,  missä Aatami  tekee  kohtalokkaan
virheen. Hankkii ikuisen tuomion jälkeläisille.   Ja karkoi-
tetaan hiiteen paratiisista akkoineen ja pentuineen.

No näinhän se ei tietenkään voi mennä ja edetä
kuten se em.  tarinassa kerrotaan ilman perus-
teellisempaa selitystä.  Pohjaksi oikean  ja vää-
rän tiedon hallintaan.

Luomiskertomukseen selvästikkin jälkikäteen ympätty
jekku hyvän- sekä pahantiedonpuusta on selvääkin sel-
vempi symbolinen viesti.  Manipulaatiota, propagandaa,
jo ennen kuin Göbbels meni ja keksi sen uudelleen.

Viesti siitä, että on olemassa  korkeampi voima kuin tavallinen,
alaston iniminen.  Semmoinen joka tietää  ja hallitsee oikean ja
väärän.
Käytettäköön siitä nyt vaikka nimeä Jumala. Tai vaikka
Hitler, Stalin, Bush tai Häkämies.
  Kaikki  em. tiesivät/tietävät
oikean ja väärän paremmin
kuin rupusakki.

Todellisuudessa,  käytännössä tuon Jumalan takana
ja taustalla piileksi aivan tavallinen maallinen mesta-
ri,  joka vaan  oli muita älykkäämpi  ja tiesi että oma
uskottavuus ei ole niin vankka kuin jonkun oudohkon,
joka täyttää yliluonnolliselta vaikuttavia kriteereitä:
On näkymätön, tietää kaiken, rankaisee, erottaa oi-
kean ja väärän, määrää kaikesta maanpäällä.

Tuohon aikaan,  kun luomisenmyyttiä sorvattiin
jo täyttähäkää valtakirjaksi, ei vielä edes haa-
veiltu kirjoitustaidosta, lukutaidosta puhumat-
takaan.

Kun nyt otammme vertailukohdaksi nykyinimisen  ja sille
menemme suoraapäätä kertomaan moista, niin se nauraa
meidät pihalle. Sen lähes jokainen myöntää.

Toisaalta - nykyinen "jumala" onkin  huomattavsti
vaikeampi tunnistaa - vaikka se saa inimisen käyt-
täytymään suurinpiirtein niin kuin on toivottavaa.

194093.jpgiNiMiNEN ON LUOMAKUNNAN KRUUNU
Tässä vaiheessa  muistutan,  oikeastaan painotan,
että me inimiset olemme todistelleet vuosisatoja,
että ketkään  muut luomakunnan  edustajat eivät
voi,  eivätkä pysty  ajattelemaan  ja siksi iniminen
on luomakunnan  "kruunu" ja kuningas. Ylimmäinen
herra ja hidalgo.

Juuri tuo ajattelun kyky  ja taito tekee meistä muka
parempia kuin  muut elävät  ja antaa  meille oikeuden
hallita ja määrätä elämästä ja kuolemasta.

Nykyään tiedetään ja myönnetään jo, että tuo ajattelun
antama kommunikaatiokyky ja tekemisen taito luo perus-
tan  arvomaailmoille jotka eivät  perustu pelkkään lisään-
tymiseen ja geenien siirtoon. Se taas mahdollistaa tunne-
elämän vivahteet  ja sitä kautta myös  ahneudentunteen,
-janon,  tyydyttämättömän oman  henkisen ja yksilöllisen
tarpeen.

Tänäkään päivänä ei  ole vielä selvää  missä vaiheessa
iniminen tiedostaa tuon tunteen,  vai tiedostaako sitä
ollenkaan.  Osin se on vaistonvaraista,  geeniperinnön
aikaan saamaa toimintaa. Halusipa tai ei.  Osa persoo-
naa.

Vaikka ahneutta ei suoranaisesti ihannoidakkaan,
pikemminkin päinvastoin,  sen tuottamat tulokset
ja näennäiset  saavutukset  ovat  usein ihailun ja
haaveiden kohde. Mittapuu ja tavoite.
Syrjemmälle jäävät ne haavat joita loputon,  sai-
raalloinen  ahneus viiltää  väkijoukkojen mieliin ja
ennen kaikkea, elinpiiriimme, maanpallonpintaan.

Aina tämä hallinto,  tämä muuhun  luomakuntaan nähden
näennäinen  ylivertaisuus  ei ole  inimiselle  ollut tyystin
vesiselvää. Joskus siihen on tarvittu korkeampia voimia
avuksi.  Kenties  vakuuttamaan ja luomaan  uskoa siihen
että  inimisotus  on  omissa  johtopäätöksissään  osunut
oikeaan.

Nykyään lähes kaikki aikaa  seuraavat inimiset tietävät ja
ymmärtävät, että geenivirheet jalostuvat - jos jalostuvat
yleensä,  siihenhän  tarvitaan  näet molempia  sukupuolia -
jos kummallakin on samantyppinen mutaatio.
Se on se edellytys.

No tuo on mahdollista. Mitä suurempi määrä eläviä,
sitä suurempi mahdollisuus mutaatioille.  Yksinker-
taista tilastomatematiikkaa.

Toisaalta mitä suurempi määrä inimisiä, sitä suurempi
hajonta ja kahden samanlaisen virheen kohtaaminen.
Yh
tyminen siis  ja jälkeläisten  tuottaminen  näyttäisi
tässä valossa olevan entistä suurem
malta  osin sattu-
man varassa.


Tätä kohtaamattomuutta vastaan  on olemassa todisteita.
Esim. eläinalbiinot ovat kohdanneet  ja on syntynyt albiino-
jälkeläisiä. Elikkä tältä pohjalta tarkastellen jalostuminen
on mahdollista.

Sitä paitsi iniminen on jalostamisen vimmassaan luonut
kaikenmaailman  keinotekoisia eläinhirviöitä todistaak-
seen jälkipolville jotakin erinomaista itsestään.

194093.jpgAHNE   MUTANTTi
Kun jätetään huomioimatta  luomiskertomuksen aika-
jana
sekä se  että inimiset olisivat  voineet tietää ja
ymmärtää geeni-
mutaation,  (silloin ei tiedetty  gee-
neistä tuon taivallista)
niin pitkässä juoksussa luomi-
sen  myytti,  erityisesti sen
paratiisista häätöosio on
hyvin voinut muokkautua alkuperä
juoneltaan kuvatunlaiseksi,
mutta ilman syntiä  ja käär
mettä.  Ne on siihen  lisätty jälki-
käteen, mausteeksi, joi
denkin etuja palvelemaan  ja asemaa
pönkittämään.

Ahneuden jalostuminen loi epämukavan yhteisöelämän.
Tasapainoinen, tasa-arvoinen elämäntapa hiipui ahneu-
den lisääntyessä.  Paratiisi loppui,  tilalle tuli  epätasa-
arvo, kurjuus, köyhyys.
Inimiskunnan taatusti ensimmäinen luokka
jako. 

Sanan varsinaisessa merkityksessä. Inimisten paratiisi
ehtyi, loppui.  Tästä ei ole pitkäkään matka paratiisista
karkoitukseen, "jonkun" virheen takia.  Jos sen  haluaa
niin sanoa.

Geenimutaatiota puolustaa niiden  aikojen varsin
vähäinen väkimäärä, jolloin kohtaamiskynnys pie-
nenee  todistettavasti.  Kun eliminoidaan  ajasta
vielä pois  tapahtumahetki (syntiinlankeemus) ja
muutetaan se nykytieteen  laskemaksi omaehtoi-
seksi,  luonnolliseksi,  tiedostomattomaksi jalos-
tumisajaksi, niin puhutaan jo tuhansista vuosista,
vähintäänkin  sadoista ja samalla  siis lukematto-
mista inimissukupolvista.

Väkimäärän vähäisyyden takia tuolloin on pakosta
tapahtunut  sisäsiittoisuutta,  vaikka  sitä  kuinka
olisikin älytty välttää.  Näillä johtopäätöksillä em.
jalostusprosessi on jopa tehostunut.

Siinä  missä  nykyinen  mustakapujen luomiskertomus
muutamalla  luomismyyttiin istutetulla,  muokatulla ja
sovitetulla sanalla kertoo koko paratiisista karkoituk-
sen ja sen tapahtuman syyn,  saattaa siteeksi olla
ai-
toa vain se itse prosessi, rakenne, juoni.

Mutta muu on pelkästään väritystä mustakaapujen
omien tarkoitusperien hyväksi ja eteen.
Ja täytyy tunnustaa että hyvin on toiminut ja toimii
edelleenkin.

194093.jpgMiNÄ OLEN OiKEASSA - SiNÄ VÄÄRÄSSÄ
Ken sitä ainoana oikeana totuutena pitää,  syyllistyy
vähintääkin muinaisten esi-isiemme herjaamiseen ja
halveksuntaan. Ehkä muinaisten inimisten tiedonsiir-
tokyky hieman ontui, mutta yritystä viestittää jota-
kin tulevaisuuteen kuitenkin on havaittavissa.

On pelkästään  meidän  nykypäivän  inimisten syytä,
että  emme osaa  selittää luomisen  myyttiä ja alku-
peräämme sellaisilla tosiasioilla   jotka muuttaisivat
elämisen laadun sille tasolle jota luonnon kestokyky
edellyttää.

Tavallisen inimisen on helpompi asettaa silmänsä kiinni
ja jättää  totuudet  kaivelematta.  Se tiedetään että
totuus satuttaa  aina ja siksi sen  ilmituloa koetetaan
siirtää mahdollisimman paljon.

Vasta kun viimeinen puu on kaadettu.
Vasta kun viimeinen joki on padottu
Vasta kun viimeinen kala on pyydetty
Vasta silloin inimiset tajuavat ettei rahaa voi syödä.
Erään Cree-intiaanin ajatusta mukaellen.
294946.jpg