SUSi iNiMiSEKSi JA iNiMiNEN SUDEKSi 3. Luku

269040.jpg
walkwolfani.gif
Siinä missä susi,  vaikkakin  inimisen roolissa,  mutta
kuitenkin susien tyypillisellä varustuksilla varustet-
tuna  jolkkasi  jo pohjoiseen  suuntaan,  vaistojensa
ajamana, siinä Ruodolf vasta oikeasti alkoi selvitä.

Se katseli harmaata, kasvotonta joukkoa. Ihmetteli
mielessään  mihin Lemmon  paikkaan  hän oli humalan
tokkuroissaan taas astellut.

Ei ainakaan kotiin,  jonnekkin aivan muualle.  Jonnekkin
kaupungin laitamille. Sen ukuli vielä muisti kun oli port-
tierille vitsiä  nakkonut kun sisälle  pääsy oli tyssännyt.
Porttieri  oli  todennut: " On tullut jo otettua! "  Johon
Rudolf, että ei sitä kyllä huomaa herrasta juurikaan.

Mutta niin vain oli pitänyt  erota hauskan pidosta
ja lähteä  toikkaroimaan  muualle.  Ei ole helppoa
tuurijuoponkaan elämä, vaikka ei juomisen kilvoit-
telussa ammattilaisille pärjääkkään.

Aina on sentään  kotona lämmintä  ja jotain pöperöä
odottamassa.  Katto päällä,  ettei  sentäs  sateessa
joudu kujilla  ja kaduilla virumaan.  Joillakin saattaa  
odottelemassa väijyä puolisokin.  Oiwallisen terävä-
sanaisella, kerkeällä kieliruoskalla varustettuna.

Mutta nyt - Peeveli wieköön - nyt oli Rudolf kyllä sellaisella
kujalla,  ettei oikein tiennyt minnekkään lähteä.  Parin sadan
metrin päässä seisoi yksinänen, orpo valopylväs.

Jostakin kumman  syystä hän  tunsi outoa  vetoa pylvään
suuntaan.  Lähti astelemaan sitä kohden  ja kun pääsi liki,
alkoi nostaa vasenta takajalkaansa, tapaili yhdellä jalalla
seisten sepalustaan aukaista. Tuiskahti oitis nenälleen.

Ei sitä iniminen  niin vain  yhdellä jalalla syönny vettä
heittämään,  ei silloinkaan  vaikka olisi  yksilahje vain
yllänsä,  ei edes  kaatioita haittana.  Kuten oli kuullut
naisenpuolilla tapana joskus olevan.

Tämä kummallinen  vedenheiton tarve  sai Rudolfin
aatoksiin.  Selväähän oli että jossakin humeetin so-
pukoissa sentään jotain koulussa opittuakin oli vielä
päässä,  vaikka niitä  tietoja olikin  yrittänyt liottaa
pois jo vuosikausia. Joutavia, päätä rasittamasta.

Ukko kömpi pystyyn, kopisteli perperiään  ja oli
kohta kyykyssä, nyt nuuskimassa pylvään juurta.
Ei sille  mitään  pahkeinen mahtanut,  kyyristytti
vaan väkesin saatana.  Eikä tuntunut mikään nok-
kaan pistävän,   mutta jotenkin  vaan komeahkon
irwistyksen kasvoilleen loihti siitä huolimatta.

Siinä samassa tuntui laskuhumalakin kaikkoavan.
Tuli semmoinen varuillaanolon tunne.  Se katseli
eeskahtaalle, tunsi olemattomien niskakarvojen
pöyhistyvän, parin viimeisimmän nikaman koukis-
tuvan tuhkaluukun päälle. Rudolf tunsi adrenalii-
nin kohisevan suonissaan.

190455.jpg

Tässä kohden on kertojan  astuttava hetkeksi esiin.
Eihän Rudolf hetki sitten tapahtuneesta roolin vaih-
dosta mitään tiennyt. Onneton. Päissäänkin kun oli.
Sen verta kelmi ja koiranleuka se kohtalonkin saat-
taa joskus olla.

Tätä  piirrettä  ei ole vielä  tiedemiespiireissä  onnistuttu
ratkaisemaan. Teologisen tiedekunnankin puolella selityk-
seksi ja syyksi nakataan yleensä,  pääsääntöisesti Jumala.
Oikein  kinkkisissä  tapauksissa  syy annetaan  useinmiten
paholainen niskoille. Siinä on omat, hyvätkin puolensa.

Tällä logiikalla kaikki  aurinkoiset päivät ovat
etupäässä  ja
ensisijaisesti,  itsensä  jumalan
toimia ja ne onean koleat,
sateiset, ne on sit-
pääasiassa suorastaan Saatanasta lähtöisin.


Ylipäätänsä susien maailmassa ja henkisessä elämässä
moista  rasitetta  ja päänvaivaa  ei ole lain.  Jok'ikinen
vastaantulija  on joko tuttu,  syötävää tahi kilpailija. Ei
ole hyvää ja  pahaa haittana elämisessä,  toisin kuin ini-
misellä, joka muinoin on ne itselleen nuotion katveessa
vaivoikseen keksinyt  ja päähänsä iskostanut. Niistä ei
tarvitse suden elämässä valita.

Eipä sitten ole juurikaan kallonporausasioita susien heimolla,
ei pahemmin hampaidenkaan. Siksi susien humeettiin ja ham-
paisiin  erikoistuneet lisenssit  ja tohtorit yleensä  eivät val-
mistu koskaan.  Ne vaihtavat  orientoitumista  ja perustavat
yksityisvastaanottoja inimisten onneksi.

190455.jpg

Rudolf tunsi siis outoa kiihkeyttä.  Se johtui siitä, että
Kohtalo, jota joku myös Sattumaksi sattumalta kutsuu,
johdatti sen tarinan suden jäljille, yhä kujeillessaan.

Kun se katsahti ympärillen se huomasi liikettä sivulla.
Salamana se  jo kiihdytti juoksuun  ja tavoitti postin-
kantajan vuokrakasarmin ovelta.   Julmasti ulvahtaen
loikkasi Rudolf onnettoman postiljoonin kimpuun äris-
ten ja muristen.

Tämän kaprakan kuuli aamusavuilla  lähiparvella pikku-
housuissaan hytissyt  neiti Pekkarinen, joka oitis, hyvin
suoraapäätä hälyytti polliisi- ja muuta virkakuntaa pai-
kalle yleistä järjestystä ylläpitämään.

Rudolf pani asianmukaisella sitkeydellä kampoihin wielä
siinäkin vaiheessa kun silmät tursusivat kyynelkaasusta
ja muutama  oiwallisen  napakka Nokialaisen  jymäys oli
osunut kylkiluihin että kumahti somasti.

Tiimellyksessä, sokiana,  se tarrasi hampaillaan polliisi-
konstaapeli Tiitisen jalkaan,  jolloinka Tiitinen moisesta
syömmistyneenä päsäytti kaveriaan ylikonsta Koivistoa
nyrkillä silmään, ihan vaan pelkän kivun jakamiseksi.

Lopulta kaikki tokenivat ja Rudolf nostettin Maijaan
ja kiikutettiin pahnoille ja kuulusteltavaksi.

Virallisten toimenpiteiden  jälkeen ukko pönkättiin
peltioven taakse putkaan,  ei juoppoputkaan koska
epäiltiin rikoksesta virkavaltaa vasten.

Katuvalo paistoi ristikon läpi sellin lattiaan, keskusradiosta
tuli pakkosyöttönä  Radio Suomen aamukiekuu.  Joku Kekä-
läinen siellä höpötti,  että Suomen korkein  kohtapa ei olek-
kaan 1328 metriä  merenpinnasta vaan  noin 4 metriä alem-
pana. Wanhettunut mitta on peräisin  Norjan puolelta.  Vali-
tettavasti.  Lättänä on  ja lättänäksi jää kotomaamme  koko
korkeuksien kirjo.

Kailotti että oikea näppyläpä  sijaitseekin  Haltin yhden
osahuipun  rinteessä, valtakuntien  välisellä  rajalinjalla,
pyykin 303B kohdalla.  Ja korkeudeltaan  suurinpiirtein
1324 metriä. Tasan.

Suomen valtakunnan korkein huippu on puolestaan
Ridnitšohka,  joka on  Maanmittauslaitoksen ilma-
kuvamittausten mukaan 1317,1 metriä korkea.

Tämä vähemmän tunnettu,  mutta Suomen korkein
tunturin huippu kurkottaa paratiisia kohden vajaat
4 kilometriä Haltilta itäkaakkoon.

Muistutti vielä tämä Kekäläinen, että tarkkana kysymyksen
kuuntelussa ja myöskin asettelussa pitää olla.  Suomen kor-
kein kohta on eri asia kuin Suomen korkein tunturin huippu.
Nauroi vielä päälle ja  laittoi saatana kaupan  päälle soimaan
Hiski Salomaan Vapauden kaihon.

Tässä vaiheessa Rudolf oli jo niin liikuttunut sellissään.
että takertui kaltereihin kuin hukkuva oljenkorteen ja
aloitti sellaisen ulvonnan,  että koko polliisilaitoksen yö-
vuoron loppukin oli koht'siltään hereillä.

Ensin koeteltuaan kaikin  keinoin toppuutella ulvomista,
ne lopulta päätyivät pikakomitean yksimieliseen ratkai-
suun. Rudolf oijustettiin takaovelle ja siitä kadulle.

Takaovi laitettiin niihin kaikkiin virallisiin lukkoihin,
jotka virkasäännössä mainittiin ja vielä elakkeelle
jääneen  nimismies Rantasen  jyhkeä Bilnes'n koi-
vuinen rulokaappi pukattiin ovea vasten.
Kaiken hulvatun varalle.

Rudolfilla jäi  putkavahdin  huostaan lompakko,
sisällään asianmukaiset pankki-, ajo-, ja KELA-
kortit,  27 €uroa 45 centtiä  sekä parhaat päi-
vänsä nähnyt preservatiivi,  Sultan merkiltään,
ynnä enin osa ryvettyneistä vaateista.
Sekä housunkannattimet että kengänauhat.

Se tunsi olevansa ensimmäistä kertaa vapaa

Rudolf elää ja susikin elää yhä.
Jos Ukko ylijumala suo, jatkoa
seuraa tällä osastolla.
294946.jpg  
.............. Laukkasus.gif..............  
873541.jpg