Syksyistä palasta pitkin poljen,
avaan astuissa laukkuni soljen, mietin,
missä aikaani vietin.
Kitaani leivästä palasen haukkaan, JÄNIS,
hetkessä kiihdytän hilpeään laukkaan.
Yritän tavoittaa jussia nelillä,
ties vaikka kellistäisin tällä pelillä.
Tulee penger vastaan ja ankara vuo,
tuolla loikkii jo jussi toisella puolla,
ei malta ees itseään kuivaksi nuolla.
onneton reppana tuo.
Minä asetan äyräälle tukevan ponnen,
jolla ponkaisen lävitse nykyisen onnen,
jätän törmälle, päälle painoksi kannen
ja jykevän kiven nostan. Lipun jonnekkin ostan.
Hyppään lentoon ja pääskyjen mukaan ennän,
tieheni lennän.
Kun varhan keväällä palaan ja maata taas halaan,
ma murskaksi lyön vankimman hangen.
Otan kangen ja murran esille suruni,
nakkaan ne virtaan, murheen muruni,
varsiluudalla lakaisen loputkin sirut
ja unohdan tyystin eletyt surut.
avaan astuissa laukkuni soljen, mietin,
missä aikaani vietin.
Kitaani leivästä palasen haukkaan, JÄNIS,
hetkessä kiihdytän hilpeään laukkaan.
Yritän tavoittaa jussia nelillä,
ties vaikka kellistäisin tällä pelillä.
Tulee penger vastaan ja ankara vuo,
tuolla loikkii jo jussi toisella puolla,
ei malta ees itseään kuivaksi nuolla.
onneton reppana tuo.
Minä asetan äyräälle tukevan ponnen,
jolla ponkaisen lävitse nykyisen onnen,
jätän törmälle, päälle painoksi kannen
ja jykevän kiven nostan. Lipun jonnekkin ostan.
Hyppään lentoon ja pääskyjen mukaan ennän,
tieheni lennän.
Kun varhan keväällä palaan ja maata taas halaan,
ma murskaksi lyön vankimman hangen.
Otan kangen ja murran esille suruni,
nakkaan ne virtaan, murheen muruni,
varsiluudalla lakaisen loputkin sirut
ja unohdan tyystin eletyt surut.
palas - polku
................
.............. 
Kommentit