Oman tunturinsa koillisrintaa pitkin
jolkuttelee wanha suden raato.
Lähellä oli taasen kaato.
Sadattelee kulkiessaan, turhaan hoppuilin ja naakin
viisas oli mulle liian; tämä vaadin.
Nyt saa pakopaikkaa etsii, juosta, hakee.
Taitaa tuolla olla usvapatsas sakee.
Hölkään sumuun sisään, murisen ja ulvon siellä,
kauhua ma lisään.
Jospa ukko oottaa kavereitaan turkin jakoon,
luikin sillä aikaa loitommaksi pakoon.
Jano olis, jostain ehkä kiven päältä vettä litkin,
muistan hetkin kuinka joskus oikein itkin
kun juoksenteli saalis muita maita pitkin.
Haihattelut turhat mielestäni pian kitkin.
Kun ikää sitten karttuu
sitä wiimeiseenkin toivoon tarttuu.
Laantuu heti kiihko, kun on edes' muiden poikain raato,
no - kelpaa sekin kaato
Kohta lihaa kitaan hotkin, verta makeata mahaan latkin
Kovaa poikaa matkin
Jo alkaa ikää olla ehkä mulla liikaa,
tarittaisiin avuks' piikaa joka wahtaa sekä siikaa,
liikaa jotten rehkisi ma raihnas polo,
kun tulee siitä mulle kovin heikko olo.
Ois' meillä piian kera soma oma pesäkolo,
rovan pohjan perällä,
wain kiviterällä,
ulottuisi sinne ukot,
joilla pyssyissänsä liian löyhässä on lukot.
Mut' taitaa pysytellä piiat tunturista kaukaa poissa,
ne maistelee ja haistelee kaksiossa paistia,
jok' kieritelty ympäriinsä voissa.
Se kiihottelee enempi kai aistia.
Ma selkosissa sivitystä vasten potkin, pienin saalisretkin.
Nytkin kytkin itseni mä kylkeen pahtaan,
siinä lymyyn, siitä saalista ma jahtaan,
ehkä jonkun otuksenkin lahtaan.
Sitten pakoon pötkin,
se saa huulen vääntymään jo hymyyn.
Warkaan lailla tieheni mä lätkin.
On tehty rosmo nälkäisestä hukasta,
varas susirukasta ja sankari Nillan Jukasta.
naakia - hiipiä
vaadin - naarasporo
selkonen - erämaa
Kommentit