847987.jpg

Jossain luona Hiijen rakan,
kuultiin suden saaneen oman akan.
Juttu jänkää kulki, kaikki tuli julki.
Juorupuheet pois se sulki.
Ilmi hukan antoi poutapilvi.

Loimus' tulisena ruska,
poistui otukselta naisen tuska,
kiihko värisytti huulta, suuteli jo kuoma tuulta.
Ei maistu elo enää puulta, eikä typerältä muulta,
onnittelut kuuli viimeks' kuulta.

Istui susi rakkaa, mietti vielä juttuu.
Tuuli kampas' villanuttuu,
kantoi korvaan ääntä tuttuu,
porot jossain levitteli ihmejuttuu.

Että muka hukka olis' vailla huttuu,
jänkää jolkkaa, nuuskii joka kolkaa,
jotain sekaisia sekaan solkkaa,
tanssii väliin erän kipakkata polkkaa.

Niin  ne porot luuli. Sitä juorus' lounatuuli.

Aivan muilla asioilla susi juoksi,
juoksi morsionsa vuoksi.
Puotiin oli hoppu, ennen kuin on puvut loppu.

Mellan jälkeen polku muuttui palsasuoksi.
Kumpuun kampee hönttö susi,
onkohan se tosi että typy mua kosi?
Aika pönttö.

Muuttuu mulla poikamiehen onni,
ei pullotakkaan taskus' pian tonni.
On puku yllä uusi, hieno, upee, viksu.
päässä kallellansa tupee,
lanne soukka kapee, makee.

Mieli rapee.
Kilpakosijalla apee.
Houkkahan se onkin tahi moukka.
Tuumii runtti.

Katos vaan, kiertää yhä housun puntti.
vaikka uppos' tähän huntti.

rakka - kivikko
palsasuo - ikiroutakummut suossa.

294946.jpg