853214.jpg

Pahainen,
rähjäinen ukko-raasu,
eessä isohkon tunturi-jätin,
anoi lupaa aukaista rähjäisen,
no hivenen räytyneen einessäkin.
Nöyrtyi ja pokkas',
reuhkansa päästä käteen koppas'.

Tuokion päästä,
hetkisen pohdittuaan - vastasi pyyntöön ukon rahjan,
tämä suurehko tunturi-jätti,
aivan ylettömän nätti.
Yllänsä pilvistä kietaistu, viimeisintä huutoa,
muodikas rätti.

Antoi ukolle uniin näkyjen lahjan,
sekä luvan tuoda äyräälle pienen tuvan.

Siitäpä epelille riemun lykkäs',
ilmoitti jätille, tästä hän tykkäs'.

Jos vain neiti-jätille heti soppii,
en tarvihe koppii, jään kerralla yöks.

Otti taskusta yllensä lammasvällyn,
sellaisen valkoisen pehmeän lällyn.
Sateensuojaksi resuisen jätesäkin
ja kaiken kukkuraksi - toisesta taskusta -
haaveista kudotun kultaisen häkin.

Upposi keskelle syvää unta,
väitti aamulla nähneensä lähteessä näkin,
kun havaitsi hereillä jätin.
Oli satanut hitunen härmäistä lunta.

Nyt onnessaan, istuu uudessa ponnessaan,
pienen vaivaiskoivun juureen,
vilkaisee uudestaan tunturiin suureen.

Ryystää kuksasta porovettä, tuumailee että,
jos päättää kaikesta saisin, niin sinut ma naisin
ja tänne jäisin.
Eloni loppuun sinua, vain sinua rakastaisin.
294946.jpg