808640.jpg

Uutinen, muste märkä, painotuore, aamun iltalehden,
kertoo aivan sitä tehden,
kuinka muuan yksinäinen kuore,
luona savolaisen kalatiskin jäisen,
tapas' neitomuikun, yhtä nuoren, yhtä yksinäisen,
joka juuri aamuyöstä pelastunut suusta oli silkkiuikun.

...ja juttu aamun iltalehden jatkuu:
Niinpä mieleen kuoreen iski aatos panna kamat kasaan
kera muikkulikan tuoreen ja jättää tämä kylmä kalma kalatiski.

Ol' neito nätti kukkea ja muistuttikin nukkea
kun seuraan koitti kuoreherra itsens' tukkea:

Heti kun vain sattuu meitä ostelemaan rouva fiini sekä rehevä,
sille silmää isken,
vinkaan että täällä olis' pari veres sekä mehevä.


Jos on muori hehkeä ja nuori, kelpaa sille kala tuore,
suhkaa neidon korvaan nuoriherra kuore.

Tiskin tykö astuu rouva, alkaa kalaa ostaa;
kysyy: Vaadekostaa?
Koriin, päälle pottukeon,
jonkun muikun sekä yksinäisen kuoreen nostaa,
jättää torin.

Kotiin vie ja käärii kohta kalat rukiinkuoreen,
nostaa pannuun kuumaan, vihkii kera voin tuoreen.

Nousee itse huumaan, ihastuupa uuteen tuumaan,
sovittelee hiuksiansa pantaan.
Kalat asettelee jylhän pottumuusivuoren rantaan.

Herra saappuu hoppuun, savolaista sukuu sekin vielä.
Porstuassa heti siellä, paitaa riisuu sekä housuu,
nakkaa sukan päälle kukan.

Rouva toppaa, ootellaanpas hetki,
piipahdappa täällä keittiössä pieni retki.
Kas siinä sulle oiwa muikkupaistos, nuori, verevä ja raikas.
Sen kun syöt, sitten koittaa sinun aikas'.
Antaa himon vielä yltyä ja vatsas ensin kyltyä.
294946.jpg  

AiLiGAS-projektia on taas päivitetty!