Täytyy ihan ihmetellä tuota yhtä tummaa hummaa,
joka alwariinsa rahaa tuolla puolla pummaa.
Ei varmaan tiedä kukaan summaa harmaan rahan,
se saattaa nostaa esiin mielipahan, alkaa päissä pesiin.
Tarttuu wielä humeettivesiin.
Puhkee joissain sukuhäissä jälleen esiin.
Ei jätä rauhaan päitä moniin kesiin.
Piisaa yksi soitto, nimetönnä, heti voitto.
Pian juoksee humman perään tumma vouti, sanoo:
"Tulla uksi soitto, paljo teilla voitto?
Siksiko te loitto, kauka aaamunkoitto hiisi kello viisi?"
Kuulee selon, päättää päästää.
Säästää yhden ihmiselon.
Kysyy joku viran puoli, meillä iso huoli:
Miksei ala kultaa vuolla tuolla hillasuolla?
Tilin oiwan kyllä tekis' Suovilla suovilla,
peittelis' vain muovilla ettei kastu eikä kostu.
Rahaa siitä sievä lastu taskuun tulis'
Turpavärkki riemuun humman sulis'.
Kas kummaa, sanoo humma:
Tämäkö se teitä vaivaa, teidän omaa tummaa mieltä kaivaa?
Ma autan yhtä wanhaa mummaa,
ei jaksa wanhus enää syitä sanoo eikä ruokaa muilta anoo.
Ehtyy pian janoon. Ei kukaan muukaan auta.
On suku loppu tahi muuten niillä joku outo hoppu muuhun.
Ei nouse mumman koppu.
Jää eines tulematta muuten suuhun.
Meikä tässä elämässä ainut mumman apu.
Siitäkö tää suuri kopu?
Kommentit