harmaasusi.com
Havahduin suden hetkellä,
miedon hämärän tulviessa ikkunasta.
Ensimmäinen h i l j a i s u u s koko kesänä vuorella.
Miksi se tuli vasta nyt minua tervehtimään?
Olisihan sillä ollut seitsemänkymmentä yötä aikaa tulla.
Jos olisin purjeneessä, kuulisin vanttien kitinän,
kuulisin veden litinän runkoa vasten.
Jos olisin tunturini laella,
aistisin maston harusten värinän.
Jos painaisin korvani kallioon,
tuntisin kuorsaavan tunturin tärinän.
Jos istuisin nummella,
haistaisin sopulin pierun,
maistaisin viimeisten vanamoiden tuoksun,
ja erottaisin muurahaisten juoksun.
Nyt kuulin yksinäisen linnun äänen.
Raskas rekka ärisi kivutessaan laaksosta tunturiin.
Puro jatkoi ikuista kaiverrustyötään kurussa,
ilman palkkaa.
Hirvas röhki jossakin hämärän takana laumalleen.
Näin pilven verkkaan lipuvan kallakseen,
se kiinnittyi kuin pursi satamaan,
lähellä lojuvan tievan nokkaan.
Erotin tulevan tuulen,
ensiksi sihinän, sitten kihinän, suhinan, pian kohinan
ja kohta sataa jo kahta sataa.
Ura väkevänä raumana kohisee,
kivet juoksevat sisässä märkänä laumana.
Erotuomari viheltää tauon.
Hiljaisuus raatelee korvia, kuuntelen mykkää melua.
Poissa on viima ja tuisku, vettä vihmova saderuisku.
Yksinäinen rae sulaa kivellä pelkästä harmista.
Suden hetki jatkuu yhä.
Laki alkaa tulehtua, pian se syttyy
ja nostaa kultaisen valon yllensä.
Huomenta arvoisat lukijani!
Havahduin suden hetkellä,
miedon hämärän tulviessa ikkunasta.
Ensimmäinen h i l j a i s u u s koko kesänä vuorella.
Miksi se tuli vasta nyt minua tervehtimään?
Olisihan sillä ollut seitsemänkymmentä yötä aikaa tulla.
Jos olisin purjeneessä, kuulisin vanttien kitinän,
kuulisin veden litinän runkoa vasten.
Jos olisin tunturini laella,
aistisin maston harusten värinän.
Jos painaisin korvani kallioon,
tuntisin kuorsaavan tunturin tärinän.
Jos istuisin nummella,
haistaisin sopulin pierun,
maistaisin viimeisten vanamoiden tuoksun,
ja erottaisin muurahaisten juoksun.
Nyt kuulin yksinäisen linnun äänen.
Raskas rekka ärisi kivutessaan laaksosta tunturiin.
Puro jatkoi ikuista kaiverrustyötään kurussa,
ilman palkkaa.
Hirvas röhki jossakin hämärän takana laumalleen.
Näin pilven verkkaan lipuvan kallakseen,
se kiinnittyi kuin pursi satamaan,
lähellä lojuvan tievan nokkaan.
Erotin tulevan tuulen,
ensiksi sihinän, sitten kihinän, suhinan, pian kohinan
ja kohta sataa jo kahta sataa.
Ura väkevänä raumana kohisee,
kivet juoksevat sisässä märkänä laumana.
Erotuomari viheltää tauon.
Hiljaisuus raatelee korvia, kuuntelen mykkää melua.
Poissa on viima ja tuisku, vettä vihmova saderuisku.
Yksinäinen rae sulaa kivellä pelkästä harmista.
Suden hetki jatkuu yhä.
Laki alkaa tulehtua, pian se syttyy
ja nostaa kultaisen valon yllensä.
Huomenta arvoisat lukijani!
Kommentit