738141.jpg

Kolmekymmentä erilaista yötä
olen nyt vankoilla
kupeillasi viettänyt.

Wäkevän pohjoistuulen puskiessa matalaa majaani,
olen havahtunut sinisistä unistani.
Lempeän lounaan tuodessa kostean tervehdyksen,
olen pyyhkäissyt peitteeni lattialle.

Olen palannut höyhensaarilta;
sateen ropinaan katossa
ja akkunoissa.

Monena yönä olen noussut
rikkumattomaan hiljaisuuteen ympärilläni.

Kolmenakymmenenä erilaisena aamuna olen herännyt
levänneenä ja ryntäiltäsi uutta päivää katsellut.

Sumuisena aamuna olen herännyt,
pilvisenä aamuna olen herännyt,
aurinkoisena aamuna olen herännyt,
tuulisena aamuna olen herännyt:
Tuiverrukseen, kihun kirkunaan, sirkun lirkutukseen,
kapustarinnan piipitykseen, porojen röhkintään.
Jokainen aamu on ollut hyvä aamu.

Kolmattakymmenettä erilaista päivää odotan uteliaana,
valmiina ja vastaanottavaisena lämpimässä sylisissäsi.
Mitä ihmeitä se sitten tuokaan?

Odotan kolmattakymmenettä erilaista iltaa,
kun aurinko on saanut itsensä lännen yli.
Hehkua vartoan varteesi kärsimättömänä nojaten.

Suuri Ailigas,
nöyrästi otan wastaan kaiken sen mitä olet antanut.
Toivon että käsitän kokemani sitten,
kun laskeudun joskus sylistäsi.
294946.jpg