728358.jpg

Oi autuus,
sinä taivaallisen joutenolon suloinen toimettomuus!
Sinä toive jokaisen uupuneen polon,
sinä täytät jokaisen turtuneen mielen kolon
ja poistat kaihan tunteen, ikävän olon ,
tilanteen nolon ja elvytät murtuneen elon.

Sinä kirkastat ajatusteni juoksun,
saat minut huomaamaan niittujen huumaavan tuoksun,
ja unohtamaan ajan kiiraan juoksun.

Kapuan ylös ja istahdan kivelle,
pysähdyn hetkelle, ajatusretkelle, aamulla varhain.
Annan maailmaan katseeni kiitää,
annan vapaana, vapaana lentää ja liitää.
Näen hetkessä läpi elämän harhain.
Nyt tiedän on tehtävä päätös parhain;
on mentävä läpi muistojen tarhain.

Minä pohdin ja mietin,
miten muinoin aikaani vietin;
kiireen ja turhuuden keskellä lensin.
Tiennyt en mitä tekisin ensin.

Nyt sellaisen muisto luo hyvän mielen;
se suorastaan suusta vie matkaansa kielen,
kun tukea otan pahtaan pielen.
Ja sanan oudon, ääneen lausutun - kiire - takaisin nielen.

On pitkästä aikaa ylhäällä tyystin tyven
Ma suuressa onnessain yksinään ryven.

Uskokaa oi te - luojanne luomat - minä tarjoan
suruunne iloiset juomat.
Ja wain jos suinkin sen antaa voisin,
tämän autuuden mieluusti kaikille soisin.
294946.jpg   
kaiha = synkkä
kiiras = raju