701041.jpg

Liverteli piilostansa pieni sinirinta.
Väikkyi sateen märäks' saama lehden pinta.
Vesi norossansa yltä läikkyi jälkeen kuuron,
sitä säikkyi pikkuväki tihkun kastelema tyystin läpi.
Haihtui pilvi, lauhtui leppeäksi tuulen viri.
Kukkui kaempana käki.

Vaihtui ilma heleäksi, keveäksi rinta, hehkeäksi mieli,
liverteli iltaan hersyvästi linnun kieli.
Pehmeästi samaan hintaan yhtyi sinirintaan,
punakylkirastas joka pensaikostaan vastas'.
Viritteli huilun, kuilun ylle sillan sillä viritti
ja ihanuutta kesän muille laulullansa siritti.

Lintu sininen vain lauloi,
kutoi yhä lemmen pauloi.
Kera morsionsa kauloi, tunteet yhteen liitti,
sydämensä kiinni nauloi.
Jälkikasvun siitti.

Katsoi pesänpaikan lemmenpari sekä vuorot sopi.
Pian siellä pojat - tyhjin vatsoin,
huutaa, isä, äiti - einettä nyt pian tuokaa!
Hopo-hopi!

Waan pian lentää pojat pesästä
ja kauas Lapin kesästä.
Loppuu tämä loru, ettei ala poru.
294946.jpg