233280.jpg

Tänään teimmä assistentin  kera sörsseliä.  Pitkästä
aikaa. Minä tein ja se auttoi katsomalla vierestä pää
kenossa.
Sörsseli on ihan  oikeesti  melko  harvojen  tiedossa
oleva ruokalaji, vaikka se kuulostaa niin tutulta.
Joku ummikko saattaa sanoa halveksivaankin sävyyn
jonkun toisen  laittamaa  ruokaa sörsseliksi. Kuin tie-
tämättä lainkaan asian oikeaa laitaa,  siksi ensialkuun
pieni tiedonmuru.

Itseasiassa sörsseli on alunpitäin sotilasslangia.
Sotaväessä kaikkia  eineitä sanottiin  yhdellä ja
samalla  nimellä - sörsseli. Ymmärettävää hyvin,
sillä onhan  se aivan samantekevää  millä nimellä
tykinruoka omaa  ruokaansa kutsuu.  Se saattaa
hetikohta  levitä  taivaan tuuliin  kun pommi tup-
sahtaa silmille ja sisukset kikottaa puun oksilla.

Eivät asiat  siitään ole  muuttuneet miksikään.
Sodassa on tapettava  ihmisiä ihan  muina töi-
nään.  Sellaisten  käskystä,  jotka itse ei suu-
rin surminkaan sinne nokkaansa pistä.
Päinvastoin - pommisuojien  uumenista jakele-
vat komentoja; mene sinne, mene tänne. Tapa
se, tapa tuo.

Sörsseliksi siis sanottiin kaikkea puuromaista keiton
tapaista jossa saattoi olla lähes kaikkea. Mitä vaan.

Veijo Meri epäilee että se olisi väännös rösselöstä.
Se oli  Lapin jätkien  herkku,  vedestä  ja leivästä,
voista ja silavasta valmistettu keitto.

Herra Meri oli kuullut mainittavan, että rösselö olisi
puolestaan väännös rosollista.  No sehän  taas palau-
tuu  venäjän  sanoihin  rassól ja rossól,  eli suolavesi,
naurispuuro.

DoDii! Tuosta em. sanaleikistä kai jo hokataan
mistä sörsselissä oikein on kysymys. Siis mikä
on sen "clou", kohokohta.

walkwolfani.gif

Perjantaiaamuna alkoi tehdä julmetusti mieli pottu-
muusia, joten ostin laaksosta wanhoja pottuja. Kun
kamusin pilvilinnaani, aloin heti kuorimishommiin kos-
ka tuulla wiuhahteli sopivasti ulkona ja viimeisetkin
ötökät makasivat passissa nummen pinnassa,  vähin
äänin.

Kun valmista tuli, nautin jälkijättöisen lounaan vasta
niihen aikoihin kuin aurinkokin oli lounaassa elikkä n.
16 kieppeillä.

Tähteeksi jäi  sosetta tilkka  ja juuri  silloin
syntyi aatos tehdä suntailounaaksi sörsseliä.
Siitä siis yksi tarveaine, a) perunasose

Kun aamuisin käryytän  pekonia ja munasia,  niin siitä
jää usein sitä sulanutta rasvaa. Nyt olikin sille käyt-
töä. Pari ruisleipäpalasta kuution siihen ja kun rapeu-
tuivat kasasin rasiaan ja laiton odottelemaan parem-
pia aikoja.
Siitä taas yksi tarveaine, b) krutongit (no sinnepäin)

Savukylki taas on yleensä aina  meillä kylässä joten
siitä jo kolmas tarveaine, eli c) savukylki tai kinkku
jota myös pöystiksi jossakin päin sanotaan.

Enää puuttuu  yksi aines,  d) vesi.  Siinäpä ne
sörsselin tarpeet. Kaunista ja yksinkertaista.

Vedellä notkistetaan sosetta sekoittaen samalla jottei
pala pohjaan.  Sitten  sekaan lisätään  hyväksi katsottu
määrä savukylkikuutioita (tässä tapauksessa) ja kun se
on tarpeeksi kuumaa, se annostellaan lautaselle tai kul-
hoon ja kopistellaan niitä rasakoita  ruiskuutioita päälle.
Sitten aletaan syödä nautiskellen sörsseliä.

Tämän kera sopii oiwallisesti aperitiiviksi  vaikka joku
portviini tilkkanen ja pääjuomaksi karpalomehu, soke-
roimaton.  Aterian voi  kruunata  sitten tukevalla ryy-
pillä mainiota Talvisota-viinaa.
Elämä ei muuta kaipaa,  jos on olemassa näinkin pieniä
iloja silloin tällöin.

REUNAHUOMATUKSiA:
- eilistä pottumuussia (mutta aitoa)
- savukylkikuutioita
- krutonkeja
- vettä
- ohutta merisuolaa kaiken hiivatin varalta pöytään.

JÄLKiPELi:
Pitäisi onnistua  keltä vaan ja lähes  missä olosuhteissa.
Enemmän lienee kyse kehtaamisesta. Eipä suljeta pois
sitä että joku  viitsii lisätä pöytään  vaikkapa porkkana
raastetta ja koristeeksi mustaherukkahyytelöä.
Tällöin voitaneen puhua jo juhla-ateriasta.

LiKA-, ViKA & PiKKUPYYKKi:
No tähän nyt kai sitten wihdoin ja  wiimein voi tukkia
sitä sipulia makunsa mukaan.  On syytä kuitenkin tie-
dustella,  jos muitakin  syöjiä astuu  samaan pöytään,
että rakastavatko kaikki sippeä niin julmetusti, että
sitä voi lisätä keskitetysti pöperöön.
Jotenkin se vaan tuntuu silleen kohteliaammalta.
Semmonen.

W.A.R.O.i.T.U.S!
Tätä syö lähes kaikki. Mutta nirppanokat voivat
olla uteliaita ja sitten saatuaan reseptin, kerto-
vat siitä kaikille. Tämä on tätä.

294946.jpg