Kamuan jykevää kuvetta. Hamuan - hyväilen
tassuilla ruskeaa ihoasi,
tunnen rintasi väkevän nummen tuoksun,
ja soljuvan veden hilpeän juoksun pieniä kuruja pitkin.
Niistä palavaan janooni märkää litkin.
Sinut kokonaan nähdä haluan.
Sinun päällesi nousta ja nöyrtyä.
Koko m a a i l m a edessäni
Kuin jänteet jousien,
kiristyvät kintereet jalkojen. Palkojen lailla
vääntyvät kaarelle sääreni.
Minä hupsu, tiedänkö ääreni.
Silti nousen, yhä kiipeän.
On kumma mielen pakko joka minua syliisi puskee.
Ja sinun houkuttava rintasi ruskee.
Otsasuoneni pinnistyvät koholle,
hikikarpalot hakevat omat varpunsa nummen pinnasta,
juottavat kanervat ja täyttävät vaivaiskoivujen janon,
ryhtyvät loistamaan kilpaa katajanmarjojen kera.
Kisaavat kempä on pienin ja matalin.
Oi suuri Ailigas, luon silmäni sinuun,
tunnen mahtavuutesi siirtyvän syvälle sisään minuun.
Silti lailla kiehislastun,
tunnen olon, kevyen, köykäisen ja polon.
Kuvettasi astun, tassujeni alla ohut, rikkumaton,
kevyt, hento nukka, ilmeeltänsä kokonainen, ehyt.
Kasvultansa niukka, luonnoltansa piukka
Tyhmä mielen pienen lienen,
kun sinun syliisi näin astun, hah - oonko liian vähän viisas?
Nielen kielen ja poistuessa, luulen - tieheni sen vienen.
tassuilla ruskeaa ihoasi,
tunnen rintasi väkevän nummen tuoksun,
ja soljuvan veden hilpeän juoksun pieniä kuruja pitkin.
Niistä palavaan janooni märkää litkin.
Sinut kokonaan nähdä haluan.
Sinun päällesi nousta ja nöyrtyä.
Koko m a a i l m a edessäni
Kuin jänteet jousien,
kiristyvät kintereet jalkojen. Palkojen lailla
vääntyvät kaarelle sääreni.
Minä hupsu, tiedänkö ääreni.
Silti nousen, yhä kiipeän.
On kumma mielen pakko joka minua syliisi puskee.
Ja sinun houkuttava rintasi ruskee.
Otsasuoneni pinnistyvät koholle,
hikikarpalot hakevat omat varpunsa nummen pinnasta,
juottavat kanervat ja täyttävät vaivaiskoivujen janon,
ryhtyvät loistamaan kilpaa katajanmarjojen kera.
Kisaavat kempä on pienin ja matalin.
Oi suuri Ailigas, luon silmäni sinuun,
tunnen mahtavuutesi siirtyvän syvälle sisään minuun.
Silti lailla kiehislastun,
tunnen olon, kevyen, köykäisen ja polon.
Kuvettasi astun, tassujeni alla ohut, rikkumaton,
kevyt, hento nukka, ilmeeltänsä kokonainen, ehyt.
Kasvultansa niukka, luonnoltansa piukka
Tyhmä mielen pienen lienen,
kun sinun syliisi näin astun, hah - oonko liian vähän viisas?
Nielen kielen ja poistuessa, luulen - tieheni sen vienen.
Kommentit