330930.jpg
327634.jpg

Suuri ja likainen, waltava vekotin jyrisi kentällä.
Yötä päivää, siltä näytti, ilman pienintä järjen häivää.

Puhkui ja puhisi, pihisi, sihisi, savua päästi, höyryä säästi,
pölisi, mölisi, kolisi, kiehui ja solisi.
Voi - jospa kaikilla tuollainen ikioma olisi.
Silmissä katsojan setelit vilisi. Kolikot korvissa hilisi.
Se oli kentälle raahattu markkinakone. Aito.

Oli vipu ja vinksutin, oli vimpain, vempain, wimputin -
lapa sekä lonksutin. Kolkutin nurkassa, toisessa kilkutin.
Yksi pousi ja yksi jousi joka yhtenään laski ja nousi.
Merkki ja valo, vilkkui sisuksissa palo, siitä hirveä katku
tai käry, pääsi pienimmiltä lapsilta hätäisä märy.

Oli töpseli sekä nappi ja tappi.
Akselissa kulunut laakeri, siinä lappi.
Nurkalla purkalla paikattu haljennut kaakeli. Saakeli.

Päällä saarnasi mustakaapuinen pappi.
Allaan ketjulla toimiva nykivä ratas,
josta hammas poissa.
Sille uhrattiin paistettu lammas voissa.

Väki vieressä hölisi, kumarsi, ylisti ja ääneen pölisi.
Öitä valvoi, konetta palvoi, uhreja antoi, lahjoja kantoi.
Vunukat ravasi ympäri, ämpäri, hälisi ja äideilleen älisi.
Nykivät äitiä takaisin omaksi somaksi.
Se oli ihmisten mielien sekotin.
Markkinointivekotin. Hirviö - elämän irviö.

Totuus - aito ehompi kuin äitienmaito.
Helvetinkone!
294946.jpg