Asui vaarassa sinkkuna pirteä sopuli,
kolossa muutama jäkälän topuli,
pihassa karkea luonnon sepeli.
Aivan iloisen oloinen,
eloinen epeli.
Omine nokkineen hyöri ja hääri,
einestä kesäiset päivänsä kääri.
Eväille heinäinen nyöri,
sopulin kynsissä jatkuvaan pyöri.
Yössäkin pilkahti pikkuinen sääri;
kun epeli petillä sätkäänsä kääri.
Haikuja veteli, kuunteli öisiä kaikuja
Tuli atimaan joutilas sukulaiskööri,
piti aukaista illasta tuuletusrööri,
niin kailotti lauluja juopunut kööri.
Ryysteli sakki vain maltaista maljaa.
Yökkäsi yksikin makuustaljaan.
Loppui viimein sahti, loppui tanssin tahti, tyttöjenkin jahti.
Mukaan sinkun siskon otti jukka diskon.
Sulki tiskin, nappas' viskin, otti riskin,
että piskin kanssa vasten,
ei käy sisko kera lasten.
Niinpä kemut jätti sisko nätti;
kylkeen liittyi ylkän ylpeen, lähti samppanjassa kylpeen.
Lapset siihen paikkaan hylkäs.
Huusi sinkku, pidä ylkäs!
Siltä kielen irti kiskon, mokoman ma liskon,
käpälässä veitsi linkku.
Nakkas perään kukan, kohti päätä jukan.
topuli = riekale
atima = vieras
atima = vieras
Kommentit