629388.jpg

Jylhän kurun williin -  kuumaan syliin
aatoksia astun alas luomaan, en nää täältä ihmiskyliin.
Pursun tuoksuun mietteet huumaan.

Suljen tiukkaan mielen uksen
tuulen tuomaan pilven varjon huomaan.

Keskeytän ma tämän mielettömän,
ainaisesti loputtoman, levottoman vaelluksen.
Liimaan tuijotuksen;
virin leyhyttämään heinäsaraan.
Levon luotan tutun harmaan paaden varaan
katseellani horisonttiin haraan.

Korvat aistii ensin noron lirin, sitten tuhahtavan poron.
Se peittää äänen pienen puron.
Ajatuksen nälkään heittää.
Kuola hampaankolot täyttää. Virittelee uron.
Näyttää kuinka tuoksu elinvoimaa käyttää.

Menköön, on niin kuuma päivä.
Niin haihtuu älyn häivä tuuleen leppeään.

Annan ajatusten vaeltaa ma kera pilvien ja tuulen
ja usein luulen, että varoituksen kuulen,
kun ääni sinirinnan kaikuu yli vuoman kanervaisen pinnan
ja tassut tanaan asetan ja hampaan suuren, paljastan
ma alta ylähuulen.
Löysään vasta tunnistaissa tutun kesätuulen
.

vuoma = suuri, puuton suo
294946.jpg