659348.jpg

Pääsi maailmalle erikoinen, kirkas ääni,
lävisti se läpi minun pääni, siitä kaikui koko Lapin lääni.

Tahdon pitää ajallani omat hääni,
helmi-maaliskuussa,
ei missään muussa sovi kuussa. Pidän pääni.
Eikä varsin missään Tenojokisuussa.
Huusi Hukka-Maikki.

Yhtä kaikki.
On siitä kyllä tyhjä nostaa melu,
heitä Hiiteen moinen lelu.
Loppui tähän tämä kosiskelu.
 
Sinun ainut harrastus on uistelu ja kalastelu,
vähemmälle jäänyt meillä on jo rakastelu.
On aina kä'issäs vapa, siitäkö nyt tapa sulle,
huono olo mulle, kihlatulle.

On sinun korviis' kaunein ääni veden solina,
melan kiviin kolina, siimarullan jolina
ja minun itkun volina.

Wimmattu nyt aivan, hukan pesällä alkoi pulina.
Viimeksi kuultuna viime kesällä.
Kauhee parun ulina, sitten raikuva kolaus,
sähäkkä seurasi huima hulina.
Taivas räiskyi - välkkyi ja vilkkui revontulina,
kiiruhti vedet pakoon - väistyivät alas sulina,
sulassa sovussa hopussa juoksevan Ukko-hukan.
 
Hukka juoksee harmaata rakkaa,
hakkaa sydän, verta suoniin paineella pakkaa.
Katseen olan taakse nakkaa, näkyiskö raivoisaa akkaa.
Vihdoin jolkkumasta lakkaa kivikkoista rakkaa.
Istahtaa liki luonnon muovaamaa takkaa.
Waluu hiki joka karvasta. Jomottaa varvasta.

Alkaa itsekseen rääkiä, itkua määkiä.
Harmista Iso Susi.
294946.jpg