577167.jpg

Muistuipa mieleeni muuan heittiö - Niksu.
Tämä äitinsä onnensikiö, tämä iloinen pikkuvintiö,
tämä vikkeläliikkeinen siittiö.
Penskana suorastaan ilkiö. Kuitenkin päästänsä viksu.

Sukunsa Seittiö. Kotipaikka Piikkiö.
Wanhan ajan keittiö. Siellä porsasta kiintiö.
Kyllä muistan, sitä kiinnosti vain possun liikkiö.

Isällään joku puutavarayhtiö. Sekin ilmiö. Koko ukko.
Ilkiö ja heittiö. Mielipaikkansa silläkin keittiö.
Jääkaapissakin lukko. Herkkua lanttukukko.

Mutta se Niksu. Juuri se viksu.
Jos tuli koulussa pintiö, hän oli keskiö. Se oli selviö.
Ja aina ensiö kun silmisssä siintiö,
uusista kujeista muille suille, nuille luille, metsän puille.
Isältään opin, kera märän mopin saanut.

Nyt hiekkaa päällänsä tonni, muiden onni,
ei tarvitse kenenkään tahkota miekkaa
ja syöttää Niksulle lisää hiekkaa.

Pian tomu jo sillekkin kurkkuun pakkaa ja sääliksi
käy sen surevaa akkaa.
Niin se vaan elämä yllättäin lakkaa.
294946.jpg  
Otteita Kaamasen lintujen elämästä:
aamulla 04:52
Ryhmä vihervarpusia tsirkutti vailla mitään häpyä heti
kun pääsimmä rantteelle.  Selvästikkin tyristejä. Ehkä
extriimiä hakemassa. Hytisivät varmasti kylmästä.
No ei ihme tämmösessä kaalossa ja murkuakin tuossa
nivan päällä.

aamulla 05:04
Tokka telkkiä pussaili  toisiaan siltapilarin katveessa.
Luulivat että kukaan ei näe.  Lähtivät lätkiin kun kur-
kistimma  assistentin kanssa  kannen alle.  Saivat piru
puhuttua völjyynsä yhden valkoviklon. Taisi olla vasta
tiedustelija  kun kaarsi  takaisin etelään päin. Ja ihan
hopun kera.
Joutsenista ei  hajuakaan,  eikä hanhista. Yksinäinen
valkoinen höyhen lipui virran pintaa.