574931.jpg

Aika aamuun harmaaseen taas mataa,
samaa ikiwanhaa rataa.
Vaimea on kylän raitti, saarillansa vielä kaikki.

Pitkän suoran päässä toistasataa painaa saappi.
Tyhjä taitaa olla ruokakaappi, töihin hällä kiirus mennä,
ettei nälkä kotiin ennä.
Ystävällä tällä, näpeistänsä kätevällä.

Hurina kun viimein haipuu, palaa sijaan kesän kaipuu.
Astuu rannan viertää koira kera hukan,
toivoot hoksaavansa ensimmäisen kukan.
Tiukkaa tehden vaikka silmun leskenlehden.

Kello wasta wiittä kiertää,
rastas uutta runoansa laulun muotoon hiertää.
Lokit ensi kertaa taivaanpiiriin piirtää.

Ronkkuu korppi, roukkaa hirvas.
Vyöryy hiljaa raskas jäinen massa, aivan rannan tuntumassa.
Lipumassa jäiset telit, kuvastuvat hyiset kelit niissä.

Luopumassa, hiipumassa vankka valta talven.
Lojuu tällä erää piissä.

Tyyni hetki, loppui viri.
Hukkaan meni kiri tyystin, tyhjää kuppini ma ryystin
Ei lähde tänään jäitä alas, päättää rannan verkkotalas.

Väikkyy jäiden alta kylmän virran synkkä juopa.
Väistyy hyinen kuori, rannan kiveen laine läikkyy.
Pikkulintu hukkaa säikkyy, syrjemmälle pyrähtää,
ukkonenkin jyrähtää ja lakkaa siihen paikkaan.
Lähden aamiaista laittaan.
294946.jpg