Aamusumuun varhaan,
lentää lumpsutteli wanhapiika Meeri-teeri.
Liiti - lensi, liiti matkan lopun Riekkovuomaan,
toimenkuva, soidinkisan sihteeri.
Kansiossa kiilsi musta polymeeri.
ympärillä sankka teerikukkoparvi vankka.
Otti ukot järjestyksen huomaan.
Siksi saikin paikan parhaan.
Arvovaltaa tuomaan.
Jako ensin ryhmiin, suohon kantapäällä vako,
riitapukareihin selvä rako.
Yksi pako, maassa hako, siihen lako. Lauhtui pako.
Ehtyi tuuli. Heinän kahahtelun kuuli.
Kirkui pestattuna virkaan palokärki Bärtil.
Siinä merkki.
Alkoi aukiolla tora, lensi mura, heilui mora.
Repes' päältä tura, räiskyi kura, tihkui leppä.
Nuori teeriseppä otti otteen tiukan, puristeli hiukan,
antoi periks' vastapuolen kaula, paloi kumppanilta taula:
Kuule nuori kukko, hellitä jo lukko, henki tässä pakkaa
ja elo kohta lakkaa ilman akkaa.
Päästää irti, mielessänsä piru. Koipee eteen tökkää,
pökkää ja kohta nokkaa suohon pokkaa kisaveikko,
teerikukko heikko.
Sankarpoika polleana nostaa rintaa, pulputusta päästää,
suhinoita säästää, siipispankot känään kääntää.
Alkaa ympyröitä suohon vääntää.
vuoma = suuri, puuton suo
tura = riepu, rätti, vaate-
leppä = wanhan kansan veri
Kommentit