594756.jpg

Ehdoitettiin kirjoittamaan aamutoimituksista.
Niistäpä melko  kirjavan kokoelman  saisi jos
kaikkien toimet konttakirjaan kirjattaisiin.
Lieneekö kahta tismalleen  samanlaista tointa
ja virkaa olemassakaan? Aamujen suhteen.

Meikäläisen aamut  alkavat lähes aina  samalla
tavoin.  Warhain ja samalla kaavalla.  Pääsään-
töisesti ei tapahdu mitään.  Ei edes kahvi läiky
kuksasta. Näin on ollut jo vuosikausia. Melkoi-
sen typerää,  sanon minä.  Puuduttawaa  sanon
yhä minä.

Olisi ehkä  joskus ihan hyväksi  harkinnalla poiketa
pekonista, munista, tuoremehusta ja minttuteestä.
Mutta toisaalta aamiaisen vaivattomuus valmistuk-
sen ja jälkihuollon kanssa on niin helppoa,  ettei sii-
hen hevillä löydy yhtä vaivatonta ratkaisua.

Maitojen ja puurojen kera en ala enää läträämään.
Kahvitontakin aamutointa olen hoitanut vuosikausia.
Nykyisen opin  mukaan kahviosuus  nautitaan vasta
ulkoilusuoritteen jälkeen.

Enklantilaisesta aamiaisesta täytyy kyllä baskeria
nostaen kiittää hevosnaamaisia brittejä vaikkeivat
ne oikeaa rock'n roll'a osaakkaan soittaa.
Have Mercy! (ZZ-Top)
walkwolfani.gif

Monenlaatuisia versioita  ihanista ja ihanista aamuista
olen kyllä kuullut kerrottavan.  Periaatteessa aamun-
nautinnot voi jakaa kahteen pääluokkaan einehtimisen
suhteen.

On niitä joilta sujuu muitta mutkitta  kaikkinainen ruoan
ahtaminen, vaikkapa Hernekeitto tai joku Šoošši. Ei tee
lainkaan tenää. Heti aamusta. Heti herättyä.
Sitten on niitäkin melkoinen osa,  joiden kitaan ei käytä
mikään kiinteä tavara, vain neste.  Yleensä kahvi tai tee
tai pelkkä vesilasi, jos on johonkin viralliseen meno.

Vapaa-ajalla  jopa olutpullo tai viinaryyppi. Kaappijuoppo
ja tuhnustelija ottaa aamun kunniaksi  lasillisen Šherryä.
Kenties.  Tosin saattaapa joillekkin  kelvata se viimeinen
tilkka bulkkiviiniä kanisterista.

Joku on syönyt yöllä unissaan kakkaa  ja siksi ryntää
heti ensimmäisenä  toilettiinoon pesemään  suunsa ja
hampaansa.
Ennen kuin on edes mitään kerennyt suuhunsa pistää.
Oikein. Noinhan koulussa opetettiin.

Jos illalla wiimoseksi, ennen unihiekkaa pesee
hampaansa  ja sitten heti  herättyään aamulla
taas, niin sellainen iniminen on kyllä säntillinen. 
Sitä
ei tiedetä miksi.  Einehtineekö  tuo sitten
Jää
Kaappisella unissaan. Herra Isä!.

Toiset ovat kärttyisiä kuin persuksille ammuttu kontio.
Muuan veljistäni kuuluu  tähän teamiin.  Ei niin  kauniilla
äänellä, ei niin hellästi, ei niin kiltisti herätä akka, peni-
kat, äiti tai veli, etteikö ärinän kanssa nousisi.  Ikiomat
penikkansakin taannoin  puhuivat Mörököllistä,  isäänsä
kun tarkoittivat.

Jotkut  joutilaammat  saattavat  unehtua lojumaan
puolisoidensa kera moneksi kotvaseksi makuuksille.
Lemmentöihin tietty, villoja pöllyyttämään,  sanovat
lapsille ja iskevät merkitsevästi silmää toisilleen ja
päivitteleville naapureilleen.

Paremmissa piireissä saatetaan aamutoimiin sisällyttää
verryttelyä, voimistelua jopa hierontaa.  Ymmärtäähän
sen jos on niin paljon  omaisuutta ja rahaa   että yökau-
detkin joutuu kantamaan  hartioillaan  vastuun taakkaa.
Kyllä siinä muuten saa sivunsa kipeiksi  silläkin konstilla
vaikkei paljon töitä muita tekisikkään.

Tähän nimenomaiseen erikoiskategoriaan se kuului se
aiemminkin mainittu kunnanlääkäri Rossikin.  Sillä sitä
oli varaa pitää piikaakin talossa ihan ympäri vuorokau-
den. Vuodesta toiseen.

Sen verran tosin taidettiin 60-luvulla  olla sivistyneitä jo
että piikaa ei sanottu enää pelkäksi piiaksi vaan talouden-
hoitajaksi. Epäselväksi  hukalle jäi se,  että mitä se rouva
teki muuta kuin oli kunnanlääkärin akkana päntiönään.

No, joka tapauksesa kerrottiin, että taloudenhoitaja,
simpsakka neito, oli eräänä aamulla Rossia käynnistel-
lyt aamuntoimiin hieromalla;  illallisen herrasseurueen
ryypiskelyn jäljiltä.

Starttaus ja hierominen oli onnistunut niin oiwallisesti
ja hyvin että
tohtori alkoi niin sanotusti "toimimaan".
Taloudenhoitaja  siinä punastui ja  nolostuikin  hieman
moisesta yllätyksestä. Totesi:
- Hupsias ja Herra Jestas!  Minun varmaan täytyy nyt
   käydä ilmoittamassa ja hopulla tämä asia rouwalle.

- Hys-hys Marj-kulta, ei-ei-ei sinnepäenkään!
   Mitteepä jo minä yrittäsinnii salakuljettoo tämän
   waekka waevihkoon tuonne kaapuntiin suakka.

Ai niin! Unohtui sanoa, että en ole aamulla koskaan
ärhäkkä tai kärttyisä. Johtunee siitä lähinnä, että
en vötkyile makuuksilla,  vaan ponkaisen  ylös kuin
suutari sotaan lähtiessä. Ilman huimausta.
294946.jpg