Piirsi aamutaivaan lakee herra Gallinago Gallinago.
Taivaanvuohi. Ketterä ja nuori.
Kosio oli tämä osio.
Pyörähteli, kierähteli, kieputti ja käkätti, väliin mäkätti.
Senpä hoksas räkätti ja alkoi sille jäkättää,
tauon jälkeen säkättää.
Kun ei yli päässyt, viimein räkättää.
Joka vaivaan vuohi taivaan - samaa virttä veisaa.
Sitä kyllä piisaa kun ylös ensin itsens' hiisaa.
Aina sama saundi, meni äijö naimaan taikka laivaan.
Jotain uutta biittii ma jo kaipaan,
lähden kastematoo kaivaan.
Kuules vuohi! Siipes pärisee kuin tuohi tahi muovi.
Älä alas alvariinsa luovi, järkyttyy jo Tuovi-kuovi,
luulee että saapuu huovi.
On sillä riittävästi huolia ja naama täynnä juovia,
se lähtöö tekee kohta, punottaa jo rouvan ohta.
Ei tarvii enää verohuovia, ne ovat pahansuovia,
siis ota tuosta tuolia niin ollaan luovia.
Vuohi alkoi määkii:
Kyllä sitä sääkii, niin kuin määkii, jaksat rääkii.
Koko kevään mäkättää ja niitä näitä väkättää,
nytkin räkättää jot' oikein alaleuka väpättää.
Alkoi hirvee suiden kopu,
katkes seinään sopu.
Tälle aamulle vihdoin audiovisuaalisesti Motacilla alba,
Denrocopos major sekä Gallinago gallinago
Denrocopos major sekä Gallinago gallinago
Kommentit