Matkaa painoi Akka, itse oikee emälehmä.
Kulki viuhtoi, roiski rähmä,
lensi ympäriinsä möhjä,
kevään kalseen kolee röhnä,
hyinen hyhmä.
Tuli vastaan ukon röhjä, tyhjä nyhjä.
Kysyi ootko nähnä?
Missä meidän mökin rähjä?
Onneks' vielä se on ehjä.
Mitä kehnäät äijän höhnä?
Entä vehnä? Ootko tehnä valmiiks töhnän,
josta saisi illal' pöhnän?
Oli oiwallisen tyhmä koko tämä pikku ryhmä,
meinas' tulla rähnä, kiivas käsikähmä.
Oli, miettiessään yhtä tuumaa, ukko.
Veteen liian kuumaan
luiskahtanut liukas hiivamähnä.
Piloilla siis koko möhnä;
siitä tämä köhnä.
Kommentit