277996.jpg
Kirkasvärinen nainen mustassa kuosissaan.  
Liikkuu omassa muodissaan, vääristelee vuosissaan,
häärii puodissaan. Kassassa ei hilkun hilkkuu.
Tyhjää täynnä kolot ilkkuu.

Muistoja wain:
Kun olin nätti... kun poika jätti... sitten mies...
sitten lapsi... sitten aika...

Saapui tämä hämärä taika; tiedän puista, mutt'en muista.
Syötiin ruista, ennustettin luista sekä kuista.
En muista enää eilistä, vaikka kurkin peilistä.
Siellä mitään uutta ei, wain ikiwanhaa nuoruutta.
En muista tätä päivää, mutta kaksikymmentäviisituhatta
muuta päivää kyllä. Jopa mitä oli yllä.
Kummallinen tauti. Ei tästä oikein nauti.

Jossain laulaa Ella tyyliin tämän lyylin,
sekoittuen viinin tilkkaan.
Virkee jalka jazz'n rytmiin yhä nilkkaa.


Mutta tärkeä on toimi. Elää pitää.
Nälkä yltyy. Pakko rämpii sossuun.

Korskee akka vahtaa luukun takaa.
"RUOKAA?
Ei mitään järkee päässä, nokkakin on  räässä.
Täällä. Räntäisessä säässä, näpit jäässä.
Ei edes pipoo päässä."

Kirkasvärinen nainen mustassa kuosissaan.
On huolissaan -  kun joku pitää huolta -
hänen muodistaan, ei siitä ettei purtavaa.

Yksinäinen hirveen pirtee silmä ilkkuu.
Kurttuiset kasvot.
Miljoona teerenpilkkuu.
Kaapu pois.

Ei enää päällä tilkun tilkkuu.
Yksi rikkoutunut sukka.
Hapsottava tukka.

Tiedustelee;
olisiko nappihoiva loiva, mulle sopivan oiva;

ja nainen kohta jälleen soiva, sekä hyvinvoiva?

294946.jpg