539445.jpg

Täytyy tämän Leelian aiheen  takia wielä toistamiseen
palata siihen kunnanlääkäri Rossiin. Hänestähän kysyt-
tiin jälkipeleissäkin,  että missäpäin  mahtoi vaikuttaa.
No Pohjois-Karjalassa päin.

Vilkasin Kuuklella,  aika paljon  vilisee Rosseja pitkin
nettiä,  joten ei ihme jos on tuo nimi muillekkin tuttu.
Mullekkin muistui mieleen Matti Rossi, runoilija, joka
ei kuitenkaan ollut  sukumannia tälle  tohtori Rossille.
Sen tiedän.

Siellä meidän  pitäjässä majaili muuan  tytön typykkä,  
Henna Lyydia Ryytty.  Se oli melkoisen tunnettu siitä,
että sen poikaystävät vaihtuivat tuhkatiheään. Lempo
tietää miksi? Vain ei kerro.
Sipistiin kyllä niitnäitä. Epäiltiin ja  varmana tiedettiin
ja sitten ei lopulta kuitenkaan mitään.

Akat varsinkin.  No ei jääneet vähemmälle paljo ukot-
kaan. Niitä näytti vaivaavan eniten Hennan simpsakka  
muoto ja kepeä jalan nousu. Heh-heh.
Mustahuivisista se oli jumalaton rietastelija.  Ämmät
teki ristinmerkkiä ettei vain pahuus tartu sivuttaissa.

Silloinhan ei  paljon olutta  vielä ryystetty,  oli melko
tavalliset kujeet viikonloppuisin. Tanssimassa käytiin
lavoilla ja seurojentaloilla.
Nykymenoon siis  aika tympeetä  eloa ja olemista. Ei
varsinkaan mitään piletystä.

Me olimme  niin  maalaisia ja  typeryksiä  kaikki
tyynni,  että  meistä  se vaikutti  jännältä  kyllä.
Ei kai sitä oltais muuten siellä yökausia ryysitty.

Nykypenikat varmaan kuolisivat ikävään. Nehän
pantaisiin kunnan piikkiin kallonporajalle syyniin
ja niille avattaisiin Nappitaivas jotta jaksaisivat
elää ilman paniikkia kun elämässä  ei kertakaik-
kisseen tapahdu mitään.

Parin viikon välein sillä Henna Lydialla aina oli uusi
tanssikaveri. Osattiin me sentään  laskea ja lukua  
pitää kun itsekkin tansseissa alettin jo ravata.

Kesä kului ja syyskesällä kuulin sitten jutun, muistan
sen niin elävästi, että vieläkin turskauttelee kun sitä
palauttelen mieleeni.
walkwolfani.gif

Kylällä alkoi liikkua juoru tai juttu,  mikä lie, että
Henna Lyydia Ryytty oli tullut kipeäksi ja oli siksi
joutunut käymään kunnanlääkäri Rossin pakeille.

Rossista sanottiin että, harvinaisen kova-
suinen lääkäriksi, remakka ja romakka.

Neiti Ryytty siis tepsuttelee vastaanotolle ja kun
kutsutaan,  astuu tohtorin huoneeseen.  Jää ujoh-
kosti ovenpieleen seisomaan. Rossi joka lukee jo-
takin paperia, kysäisee reippaaseen sävyyn:
" No mikäpä se nuin  komiaa neitoa vaevovvaa kun
on ihan tohtorille astik tullut asijata?"

Vastausta ei kuulu. Hennan posket vaan alkaa
puner
tumaan ja hartiat kohoavat hieman.

- No mikä -mikä se oekein on se vaeva? Ei tässä ou
  koko päevee aekoo yhen  immeisen kanssa jupista.
- No! Ettäkö ossoo puhhuu ollennii?  Vae kissako se
  on kielen vienä?
- Eehän tästä  tule nyt  kertakaekkijjaanni  mittää!
  Onko teillä muka jottae niinni sallaesta,  ettei sitä
  passoo etes liäkärille paljastoo?  Josei kerta ilkiä
  puhuva,  niin sittä pittää vaekka laolloo jos ei muu-
  ton onnistu tämä. No?

Sepä olikin  Rossilta,  kansanmieheltä  oikea repliikki.
Henna Lydia rykäisi, nyökkäsi ja niiasi ja alkoi laulaa:
"Iiikäävän nyyt keerron teilleee, mirrrii sairastui.!"

Sitähän nyt  ei tiedä  Isä-Erkkikään,  onko tuossa
edes siteeksikään totta, mutta näin se juttu pyö-
riskeli vuosikausia vielä senkin jälkeen kun  Rossi
muutti pois. Ja Hennakin vaihtoi maisemia.

Toisaalta kun miettii sitä aikaa, niin onhan se tuo
S.A.L.A.I.S.U.U.S saattanut karata joltakin sair-
aalan henkilökunnasta. Kepeät mullat sille.
294946.jpg   
Tiku ja Taku istuvad pimedas toas,
Taku paneb Tiku põlema.