Kultaisen ympyrän myötä;
valo valtaa kiskoo yöltä, jatkaa elon työtä.
Tajuun verkkaan talvi hiipuu,
wielä kiristyttää suolivyötä.
Vuoden selkä taipuu, kuuristansa luonto toipuu
lumi maahan vaipuu, voipuu hanki.
Kasvuun herää leppäkanki, silmu valoo anoo.
autereita janoo.
Soi puu jäinen tuulen viriin enää aamunkoissa.
Viime lumi tekee tenää. Pian höty poissa.
Kevään kasvun kaipuu mielen syvyyksissä päilyy,
häilyy haipuu mutta säilyy.
Sitten pursuu, esiin tursuu wahva viri,
kiihtyy loppukiri. Wäkevänä saapuu kevät.
Kukkii veteen ensi levät.
Virtaa kuuma veri. Elää wahva elon meri.
Mouruu kissat, haisee pissat
vinkuu juoksunyörin rissat.
Kevät esiin lipuu - laskee rinnan kipuu,
katse tarkkaa tipuu - puntaroitsee vipuu,
millä tökkäis tipuu - jotta sattuis tipu vipuun.
Kommentit