327633.jpg
277996.jpg
327634.jpg

Ilman minun omaa tahtoani, minä jouduin jostain
syystä eilen jonkun puolueen jonkun ehdokkaan
vaalitilaisuuteen täysin yllätettynä. Suorastaan
housut kintuissa. Jonkun naisehdokkaan.

Eräs puolituttu toimittaja  soitti ilmaantuvansa meidän
kinkerpiiriin.  Ilmoitti että meillä olisi mahdollista ehkä
parantaa tämä maailma parin tunnin aikana.
Tapaisimme osuuskauppaväen aikoinaan rahoittamassa
ruokalassa muka sitten kun.

Eipä siinä mitään, menin sovittuun aikaan metsä-
kamppeissa tuohon onnelaan, en osannut arvata
että siellä vaalikemuja joku siihen aikaan pitäisi.

Yleensähän niitä pidetään  vaalikarjalle sellaisissa paikoissa
missä rupusakki viihtyy.  Siellä voi aivan  huoletta valehdella
suut
ja korvat tääytteen, eikä lupauksista tarvitse koskaan
vas
tata. Sen sortin kuulijoita ovat.
Mutta äänestävät kyllä kiitettävästi kahvia ja pullia vastaan.
Tulevat ruoan perässä kuin lampaat.


Asiaan hukka! Kuulen jo jonkun manailevan.

Joo,  siellähän oli aivan mahdottoman tärkeän näköisiä
naaraita, kaikilla parhaat nahkat ja höyhenet yllään,
hameet oli halkaistu alushousun reunaan saakka. Se on
sitä draamaa. Sitä on sisällytettävä nykyään joka
paik
kaan. Muuten ei huomata.

Koruja oli niin rutosti että rikkaimmankin neekerikunin-
kaan akka olisi tullut hyvin-hyvin kateelliseksi moisesta.
Ja romumetallin joppari vieläkin onnettomammaksi.

Aivan mahdoton kaakatus kuului tämän Mari-kansan syvistä
riveistä. Ja sitä toimittajan ketkua vaan ei näkynyt missään.

Minun oli lähdettävä herkän kuononi takia elpymään
toilettiinoon,  sillä  ilmassa  leijuivat  keski-ikäisten
naisten  päälleen  roiskauttelemat  myskit ja  muut
taika-aineet niin sakeana, että tuppasi silmiä kirve-
lemään ja henkeä ahdistamaan.

Siellä toilettiino  käytävässä sipsutteli  vastaan sellainen
otus, että päätin välittömästi ottaa maailmanmiehen roo-
lin,   ilman että katsoisin ensin  lintukirjastani tarkempaa
lajikuvausta.

Paljastui ehdokkaaksi  tämä neitsye ja pelasi oikein
ystävällistä ja rohkaisevaa.  Niinpä siinä sitten muu-
taman sanasen vaihdettumme, rohkenen tiedustella
häneltä,  että mitäs jos jatkaisimme tätä vaaliohjel-
man tutkiskelua tuota tuonnenpana, vaikkapa hänen
yöpuullaan.

Hetken epäräityään  hän iski silmää  ja sanoi että jos vaan
voisin tukea hänen "vaalityöryhmäänsä", niin hän kyllä itse-
asiassa voisi uhrautuakin ja saattaisi  käydä kanssani vaali-
ohjelman läpi ihan henkilökohtaisesti silloin tuonnenpana.

Minä tulin kovin  iloiseksi tästä.  Lisäsin,  että jos me
ei sitten mitään muuta tekemistä keksitä, niin mehän
voidaan  pelata  ajan  kuluksi  vaikka  Afrikan Tähteä
koko
loppu yö.  Se vasta olisi mitä  oiwallisin  piristys
tiiviin opiskelun
lomaan.  

Toimittajanplanttua  ei vaan näkynyt!?!

Etenin palaverin suuntaan kun samassa  joku wankahko
rouvashenkilö pukkasi minut sinne kabinettiin. Ehdokas
koukisti sormeaan  ja osoitti  tuolia vieressään.  Muuan
kravattokaulainen ukuli  istui vaivautuneen  ja kyllästy-
neen näköisenä akkansa vieressä hikikarpalot otsalla.

Puhetta tuli ja  ehdokasta kehuttiin niin että
kaikki tuntuivat olevan hänelle henkensä vel-
kaa vähintäänkin.
Kaavailin,  että kohta  varmaan jaetaan  osa-
maksusopimukset allekirjoitettavaksi.

Samoin mietin että nyt on  mainio tilaisuus supetella
siitä  tulevasta  ex-kursiosta ja  etenkin etupäässä
sen kustannuksista.

Suhkutin siis neitokaisen korvaan, että mitä hän arve-
lisi jos maksaisin hänelle pimeästi kympin jos hän ker-
ran suostuu niin perusteelliseen selontekoon kanssani.

Siinä samassa  läimähti korvalle.
Jumalaton  käsilaukun  motlake
heilahti kaaressa ja osui suraan
päänuppiini.
P.L.Ä.T.Z.!

Siitä katkesi sanka ja  koko kontti  purkautui kahvi-
tarjoilun sekaan.  Siellä olivat  hyvässä poliittisessa
järjestyksessä:  laastarit,  lasten  kuvat,  vesipullo,
puhtaat tissiliivit, stringit ja hipsterit onnettomuus-
tilanteita varten sekä jakoavain,  rykimäsukka 1kpl,
meikkejä, sisäkengät, sadetakki, neule siltä varalta
että "vetää", sideharsoa, Paulo Coelhon kirjat Alke-
misti ja Zahir,  kalanmaksaöljykapseleita  sekä  A3-
kokoinen päivyri ja pussi terveyssiteitä. Ynnä kivi.

Sitten kuin porina ja kohina oli lakannut,
kuului hyinen, ruoskan sivallusta muistut-
tava ja selkäpiitä karmiva ääni:
"HYVÄ HERRA! MiNÄ TE OiKEiN MiNUA PiDÄTTE?"

Minä koetin haalia kokoon itsetuntoni viimeiset rippeet
ja sanoin, että sehän tuli jo aiemmin selväksi hyvä neiti
ehdokas, että mikä te olette.
Nythän vain käynnistin neuvottelun hinnasta, ei siitä ole
syytä noin rajusti itseensä ottaa.
Tämä on kuulkaas maantapa,  eikä sitä muuksi muuteta
vielä näissä vaaleissa. Siltä näyttää.


294946.jpg   

mail2.gif
Loppuuko helvetin portista käyneeltä usko?