Mouruaa jo joka puska, korviin kiirii.
Maaliskuinen lemmen tuska. Selkäpiitä riipii.
Hämärällä koolla kattikansa, johtajanaan Olli,
viiruharmaa puistonkulman wanha kulkukolli.
Istuu paikallansa, laidallansa. Oksallansa.
Nukkaa hieman paidallansa. Kääntää päätä,
päästää sekaan kiihkon ääntä.
Sipsutellen hipsuttelee sisäpiiriin mirri.
Näpsä pimu, Missi nimeltänsä tämä kissi.
Misu outo, jolla jyrkkä sisu. Lanne soukka.
Ei kelpaa varmaan sille houkka.
Pohtii kulkukolli Olli...
Ei tepsi kosinnassa risu, on Missin mieli visu.
Olis vaikka fisu jolla hoitaa hommat kotiin
ettei tartteis alkaa sotiin.
Auttaiskohan sävelessä molli?
Kerron tämän sittenkin, kun jäi se mieleen etenkin:
No auttoihan se molli!
Nauratti se mustavalkee kaksikerroskolli,
tuumi pikki-poika Olli.
Ukillensa, jonka kera aamulenkin,
teki luokse puistonpenkin, niin kuin usein ennenminkin.
Kommentit