Olip's kerran oikein pienen runon verran,
yks' hirveen ruma naamanen Laamanen.
Kotikontunsa oli Inarin Kaamanen,
mutta ei se asunut. Siellä Kortto-Oulalla
kaihersi pieni saamanen. Sitä kierteli Laamanen ja
kotoansa samalla kun maailmaa pitkin astui.
Sattui Kievarissa toinen sekä toinen samaan
pöytään, Laamanen siis ja yksi toinen.
Mainari ja suutari.
Ukot toiveikkaana kävi baariin,
tarttui molemmilla käsi tuttuun taariin.
Kohta toiseen vaariin pukkas' hik-kaa.
Kievarissa kaksi likkaa, Saana sekä Jaana,
vartoi innokkaana, oisko joku halukkaana,
olla hetken onnekkaana.
Alkoi soida haitari, williin nousi Pietari,
varoitteli suutari: "Saa hovi kohta raivarin!"
Naama Laamasella tyynen laaman,
mut' kehitti hän heti draaman,
maksoi ensin Oulan saaman.
Otti taanan ja tasoitteli oudon naaman.
Oli suljettava Kievari.
Sai porttikiellon Pietari.
Kommentit